"On muuten oikeesti aikas hurjaa ajatella, että yhteiskuntamme kasvatusfilosofia psykologisine ja psykiatrisine ajatuksineen ei käytännössä toimi, vaikka korkean älykkyysosamäärän omaavat ihmiset on kaiken perusteellisesti tutkineet ja filosofiansa laatineet, mitkä myös alansa oppilaitoksissa opetetaan "ammattikasvattajille" ja laitkin sen mukaan myös säädetty. Silti yhteiskunta syytää "ammattikasvattajien" "kasvatuksesta" laitoskamaa, sossun kanta-asiakkaita... ja uusia kriminaaleja, jne..."

Olen kanssasi aika pitkälle eri mieltä. Mielestäni lapset kasvatetaan ensisijaisesti kotona, jossa jokaisella lapsella kuuluisi olla rakastavia läheisiä. Ammattikasvattajien sijaan vanhemmat voivat katsoa peilin ja miettiä miten läsnä on ollut lapsen arjessa. Aina ei tosin auta, vaikka kuinka olisi ollut hyvä vanhempi, esimerkiksi kaveripiiri voi viedä ja kovaa.

Joku muukin kommentoi sitä, että ohjelma todistaa, että psykologeilla yms ei tee mitään. Uskoisin että koko ohjelmaformaatti on rakennettu huolellisesti myös erilaisia kasvatustieteellisia asioita pohtien. En myöskään usko, että tukihenkilöt on repäisty suoraan linnasta, vaan olen ymmärtänyt, että heitäkin on kurssitettu ja heillä on myös aikaisempaa kokemusta tukihenkilötoiminnasta.

Mielestäni on hassua asetella elämänkokemus, lämpö ja läheisyys vastakkain psykologian kanssa. Kasvatustyössä on varmasti molemmista hyötyä, ne eivät sulje toisiaan pois!

– Anonyymi (ei varmistettu)