You can't request more than 20 challenges without solving them. Your previous challenges were flushed.
maanantaina 20.12.2010
"Olen kanssasi aika pitkälle eri mieltä. Mielestäni lapset kasvatetaan ensisijaisesti kotona, jossa jokaisella lapsella kuuluisi olla rakastavia läheisiä."
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että lapset pitäisi kasvattaa tosiaan kotona ja heillä tulisi olla niitä rakastavia läheisiä. Aivan, kuten tämän Kakolan sarjan Saulillakin. Hänellä on vanhemmat, mutta eipä jää epäselväksi, että rakkaus poikaan ei vain riitäkkään...
Valitettavasti on tosiasia, ettei kaikilla lapsilla ja nuorilla ole niitä rakastavia vanhempia. On myös lapsia ja nuoria, joilla ei ole ketään muuta kuin se kaveriporukka, jos sitäkään.
Tänä päivänä yhteiskunnan laitoksiin, joita virallisesti nimitetään lastenkodeiksi, nuorisokodeiksi, perhekodeiksi ja miksi milloinkin, pitää olla korkeasti koulutetut lastenhoitajat, nuoriso-ohjaajat, jne, ennen kuin sinne ylipäätään hyväksytään ketään töihin. Pääsyvaatimuksena on tarvittavat koulutodistukset hyväksyttävästi käytynä ja sen jälkeen kaikki onkin hyvin lakien ja asetusten mukaan. Kukaan ei vaadi näiltä edes testiä, tulevatko he ylipäätään toimeen lasten ja nuorten kanssa, muusta ihmissuhdetaidosta puhumattakaan. Voisin kertoa aikas pitkän jonon juttuja, millaista paskaplutuunaa lasten-, nuorten ja kehitysvammaistenkin "kodeissa" on ja mitä tapahtuukaan seinien sisällä, missä ei ylimääräisiä silmiä ole näkemässä. "Paskatyöt" haudataan tiukan paikan tullen "vaitiolovelvollisuuteen".
Tiedän pojan, joka joutui lastenkotiin 4,5 vuotiaana ja vielä poika sai johtajattarelta nahkaremmiä paljaalle 14 vuotiaana, kun oli TAAS kerran yöllä kussut punkkansa. Ammattikasvattaja oli asialla.
Tiedän äidin, joka oli ollut sosiaalityöntekijänä vuosia ja lähti opiskelemaan yliopistoon, valmistuen erityisnuorisotyöntekijäksi, joka auttaa ongelmanuoria. Ennen valmistumistaan, hänen ainoa lapsensa, 19 vuotias poikansa, kuoli äkisti kadulle. Syy, sisäkalut sökö, poika joi itsensä hengiltä ja poliisi huokaisi helpotuksesta, kun heillä oli yksi "ongelma" vähemmän.
On olemassa lasten- ja nuorikoteja, jotka on hyviä paikkoja, mutta valitettavasti enemmistö laitoksista "ammattikasvattajineen" ei lukeudu parhaalla tahdollakaan hyvään luokkaa. Kaikki, kun riippuu itse kunkin "kodin" johtajasta.
Mikäli johtajana on henkilö, jolle hänen hoidokkinsa on kaikki kaikessa ja sydämen asia, niin koko muukin henkilökunta koostuu saman periaatteen työntekijöistä ja tulokset ovat hyvät.
Mikäli johtajana on leipääntynyt henkilö, niin samaa maata on muukin plutoona henkilökunnasta ja tulokset luonnollisesti sen mukaiset. Ja, siitä ei ole kiinni, etteikö se henkilökunta ole korkeasti koulutettua.
Näin se vaan menee...
Minä olen henkilökohtaisesti itse nuorena paljon ollut lasten- ja nuorisokodeissa, jos muissakin laitoksissa. Tiedän kokemuksesta, mistä puhun.
Minusta psykiatria on helvetin suurta huijausta, kusetusta, jonka varjolla tehdään paljon pahaa "auttamisen" nimikkeellä. Se on ihmisten puoskarointia suurimmalta osin.
Psykiatrisilla tutkimuksilla ja psykologisilla testeillä voidaan kyllä paljon päätellä ihmisestä, kaikenlaista ja tehdä jopa oikeita diagnoosejakin. Totta... Mutta...
"Sou watt", mitä sillä on merkitystä, vaikka kuinka tehtäisiinkin ihan oikeitakin päätelmiä ja diagnooseja, kun ei kerran ole olemassa hoitokeinoa, -muotoa, jolla ko potilas hoidettaisiin edes osapuilleen terveeksi, saatika terveeksi!? Erilaisten mielialalääkkeiden, ym vastaavien pillereiden syöttäminen EI OLE ONGELMAN RATKAISU, vaan siirtäminen ja hautaaminen, jossa potilaan kielikään ei oikein paikoitellen suussa taivu. Ongelma / ongelmat on ja pysyy, vaikka lapioisi kuinka helvetisti niitä pillereitä haavista sisään. Se ei ole mitään hoitamista, eikä auttamista, saatika parantamista, vaan täyttä puoskarointia. Tehdään potilaasta narkomaani, joka joutuu syömään lopun ikäänsä kaiken maailman hullun pillereitä.
Tämänkin Kakola-ohjelman pojista ei yksikään ole mielenvikainen, ei -sairas ja silti heitä on juoksutettu ties kuinka monet kerrat milloin missäkin helvetin testeissä ja siksi ymmärrän täysin Saulin reaktiot tuolla ohjelmassa.
Suomen laitoksissa "kasvatusmetodit" perustuu tänä päivänä kaiken maailman humpuukioppeihin, joita korkeasti koulutetut mielenterveyden- ja psykiatrian specialistit ovat suuressa viisaudessaan keksineet ja kehitelleet ja joihin tänä päivänä kaikki kasvatusfilosofia laitoksissa perustuu. Samaa potaskaa lässytetään koko kansalle, joiden oppien mukaan muka pitäisi pennut kasvattaa.
Tulokset puhuvat puolestaan.
Ei ole kauaakaan aikaa, kun yleisesti kirjoitettiin ja vaideltiin lapsille ja nuorille lisää psykiatrisia hoitopaikkoja, kun puolet suomen kakaroista ja nuorisosta kuulemma tarvitsee psykiatrista hoitoa. Elikä, jossain mättää ja very pahasti. Ei taida vissiin oikein nykykasvatuksen opit oikein pelata ja toimia käytännössä.!?
On huikeaa, järisyttävää todeta, mihin ei korkeasti koulutettujen "ammattikasvattajien" ja psykologien kuin psykiatrien kavalkadi kyennyt useassa vuodessa näiden poikien kohdalla, niin mentorit menivät poikien sydämiin neljässä päivässä ja viidessä yössä. Mentorit, jotka menneisyytensä vuoksi tuskin hyväksyttäisiin yhteenkään nuorisokotiin työntekijäksi.
Nämä mentorit näyttivät todeksi sen, ettei korkeakoulujen oppikirjoista opita lähimmäisen rakkautta, auttamista, välittämistä, ei ihmissuhdetaitoja, ym vastaavaa, jollei sellaisia ole ihmisellä itsessään, sydämessä. Nämä mentorit olivat oppinsa saaneet kovan elänkoulun kautta ja siihen päälle opiskelleet pakolliset tutkinnot, kun nykyään ne on pakkopullana opiskeltava.
maanantaina 20.12.2010
"Olen kanssasi aika pitkälle eri mieltä. Mielestäni lapset kasvatetaan ensisijaisesti kotona, jossa jokaisella lapsella kuuluisi olla rakastavia läheisiä."
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että lapset pitäisi kasvattaa tosiaan kotona ja heillä tulisi olla niitä rakastavia läheisiä. Aivan, kuten tämän Kakolan sarjan Saulillakin. Hänellä on vanhemmat, mutta eipä jää epäselväksi, että rakkaus poikaan ei vain riitäkkään...
Valitettavasti on tosiasia, ettei kaikilla lapsilla ja nuorilla ole niitä rakastavia vanhempia. On myös lapsia ja nuoria, joilla ei ole ketään muuta kuin se kaveriporukka, jos sitäkään.
Tänä päivänä yhteiskunnan laitoksiin, joita virallisesti nimitetään lastenkodeiksi, nuorisokodeiksi, perhekodeiksi ja miksi milloinkin, pitää olla korkeasti koulutetut lastenhoitajat, nuoriso-ohjaajat, jne, ennen kuin sinne ylipäätään hyväksytään ketään töihin. Pääsyvaatimuksena on tarvittavat koulutodistukset hyväksyttävästi käytynä ja sen jälkeen kaikki onkin hyvin lakien ja asetusten mukaan. Kukaan ei vaadi näiltä edes testiä, tulevatko he ylipäätään toimeen lasten ja nuorten kanssa, muusta ihmissuhdetaidosta puhumattakaan. Voisin kertoa aikas pitkän jonon juttuja, millaista paskaplutuunaa lasten-, nuorten ja kehitysvammaistenkin "kodeissa" on ja mitä tapahtuukaan seinien sisällä, missä ei ylimääräisiä silmiä ole näkemässä. "Paskatyöt" haudataan tiukan paikan tullen "vaitiolovelvollisuuteen".
Tiedän pojan, joka joutui lastenkotiin 4,5 vuotiaana ja vielä poika sai johtajattarelta nahkaremmiä paljaalle 14 vuotiaana, kun oli TAAS kerran yöllä kussut punkkansa. Ammattikasvattaja oli asialla.
Tiedän äidin, joka oli ollut sosiaalityöntekijänä vuosia ja lähti opiskelemaan yliopistoon, valmistuen erityisnuorisotyöntekijäksi, joka auttaa ongelmanuoria. Ennen valmistumistaan, hänen ainoa lapsensa, 19 vuotias poikansa, kuoli äkisti kadulle. Syy, sisäkalut sökö, poika joi itsensä hengiltä ja poliisi huokaisi helpotuksesta, kun heillä oli yksi "ongelma" vähemmän.
On olemassa lasten- ja nuorikoteja, jotka on hyviä paikkoja, mutta valitettavasti enemmistö laitoksista "ammattikasvattajineen" ei lukeudu parhaalla tahdollakaan hyvään luokkaa. Kaikki, kun riippuu itse kunkin "kodin" johtajasta.
Mikäli johtajana on henkilö, jolle hänen hoidokkinsa on kaikki kaikessa ja sydämen asia, niin koko muukin henkilökunta koostuu saman periaatteen työntekijöistä ja tulokset ovat hyvät.
Mikäli johtajana on leipääntynyt henkilö, niin samaa maata on muukin plutoona henkilökunnasta ja tulokset luonnollisesti sen mukaiset. Ja, siitä ei ole kiinni, etteikö se henkilökunta ole korkeasti koulutettua.
Näin se vaan menee...
Minä olen henkilökohtaisesti itse nuorena paljon ollut lasten- ja nuorisokodeissa, jos muissakin laitoksissa. Tiedän kokemuksesta, mistä puhun.
Minusta psykiatria on helvetin suurta huijausta, kusetusta, jonka varjolla tehdään paljon pahaa "auttamisen" nimikkeellä. Se on ihmisten puoskarointia suurimmalta osin.
Psykiatrisilla tutkimuksilla ja psykologisilla testeillä voidaan kyllä paljon päätellä ihmisestä, kaikenlaista ja tehdä jopa oikeita diagnoosejakin. Totta... Mutta...
"Sou watt", mitä sillä on merkitystä, vaikka kuinka tehtäisiinkin ihan oikeitakin päätelmiä ja diagnooseja, kun ei kerran ole olemassa hoitokeinoa, -muotoa, jolla ko potilas hoidettaisiin edes osapuilleen terveeksi, saatika terveeksi!? Erilaisten mielialalääkkeiden, ym vastaavien pillereiden syöttäminen EI OLE ONGELMAN RATKAISU, vaan siirtäminen ja hautaaminen, jossa potilaan kielikään ei oikein paikoitellen suussa taivu. Ongelma / ongelmat on ja pysyy, vaikka lapioisi kuinka helvetisti niitä pillereitä haavista sisään. Se ei ole mitään hoitamista, eikä auttamista, saatika parantamista, vaan täyttä puoskarointia. Tehdään potilaasta narkomaani, joka joutuu syömään lopun ikäänsä kaiken maailman hullun pillereitä.
Tämänkin Kakola-ohjelman pojista ei yksikään ole mielenvikainen, ei -sairas ja silti heitä on juoksutettu ties kuinka monet kerrat milloin missäkin helvetin testeissä ja siksi ymmärrän täysin Saulin reaktiot tuolla ohjelmassa.
Suomen laitoksissa "kasvatusmetodit" perustuu tänä päivänä kaiken maailman humpuukioppeihin, joita korkeasti koulutetut mielenterveyden- ja psykiatrian specialistit ovat suuressa viisaudessaan keksineet ja kehitelleet ja joihin tänä päivänä kaikki kasvatusfilosofia laitoksissa perustuu. Samaa potaskaa lässytetään koko kansalle, joiden oppien mukaan muka pitäisi pennut kasvattaa.
Tulokset puhuvat puolestaan.
Ei ole kauaakaan aikaa, kun yleisesti kirjoitettiin ja vaideltiin lapsille ja nuorille lisää psykiatrisia hoitopaikkoja, kun puolet suomen kakaroista ja nuorisosta kuulemma tarvitsee psykiatrista hoitoa. Elikä, jossain mättää ja very pahasti. Ei taida vissiin oikein nykykasvatuksen opit oikein pelata ja toimia käytännössä.!?
On huikeaa, järisyttävää todeta, mihin ei korkeasti koulutettujen "ammattikasvattajien" ja psykologien kuin psykiatrien kavalkadi kyennyt useassa vuodessa näiden poikien kohdalla, niin mentorit menivät poikien sydämiin neljässä päivässä ja viidessä yössä. Mentorit, jotka menneisyytensä vuoksi tuskin hyväksyttäisiin yhteenkään nuorisokotiin työntekijäksi.
Nämä mentorit näyttivät todeksi sen, ettei korkeakoulujen oppikirjoista opita lähimmäisen rakkautta, auttamista, välittämistä, ei ihmissuhdetaitoja, ym vastaavaa, jollei sellaisia ole ihmisellä itsessään, sydämessä. Nämä mentorit olivat oppinsa saaneet kovan elänkoulun kautta ja siihen päälle opiskelleet pakolliset tutkinnot, kun nykyään ne on pakkopullana opiskeltava.
– Ramiro (ei varmistettu)