"Ihminen ihmiselle!" Se oli varmasti tämän ohjelman sanoma. Pojat antoivat itsestään aivan älyttömästi, avautuivat, luottivat ja näyttivät tunteensa. Koskahan aiemmin olivat näin toimineet? Ja syynä se, että se oli ympäristön puolesta mahdollista. heidän ympärillään oli ihmisiä, jotka halusivat ja ehtivät kuunnella ja olivat oikeasti kiinnostuneita pojista. Moni poika toi esiin, kuinka on oppinut siihen, että ihmiset ympäriltä vaihtuu tai katoaa johonkin tai eivät muuten vain välitä. En usko, että poikien elämäntapa on heidän syytään, vaan enemminkin summa summarum ja opittu elämäntapa.
Poikien perheitä en tarkoita tällä, lähes kaikkihan toivat ilmi, kuinka paljon välittivät omasta perheestään. Näiden tunteiden ilmaiseminen ei vaan aina ole helppoa, mutta ei se meille suomalaisille taida olla kenellekään. Oma perhe on myös jossain määrin liian lähellä ja jo niin mukana ongelmissa, ettei heidänkään välittämisensä aina riitä. Nuoret -kaikki ihmiset, tarvitsevat ympärilleen vahvan ja välittävän tukiverkoston, jonka avulla on mahdollista selvitä ongelmista. Eikä niin, kuin yksi pojista sanoi, että juo, koska sen avulla voi unohtaa kaikki ikävät asiat. Niinhän se on. Valitettavasti.
Kun tämä ohjelma alkoi, käytiin kiivasta keskustelua ohjelman eettisyydestä. Mielestäni pojat osoittivat mieletöntä rohkeutta osallistumalla ohjelmaan ja antamalla kasvot näille asioille. Tämä oli eräs tapa pysäyttää ja herättää nuoria (kuin myös koko kansaa), tämä versio sattui olemaan tv-ohjelma, jonka myötä ovet avautuivat kaikelle kansalle. Samalla tavalla voitaisiin nuoria kuitenkin auttaa myös pienemmässä piirissä. Viimeinen jakso antoi uskoa siihen, että tuloksia on saavutettu. Pojilla oli tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia, uskoa itseensä!! Toivon täydestä sydämestäni, että pojat jaksavat ja luottavat omiin itseihinsä ja apuverkostoihinsa. Jaksojen aikana käymät keskustelut osoittivat, että pojat eivät todellakaan olleet mitään tyhmiä!
Tässä ohjelmassa esiintyneet pojat antoivat paljon meille. Yhteiskunnan olisi annettava myös jotain heille ja heidän kaltaisilleen. Välitetään toisistamme ja opetellaan ilmaisemaan se! Näinkin pieniltä tuntuvilla asioilla on uskomattoman suuri vaikutus! Sydänmaanlakka sanoi jossain jaksossa, että pojat kaipaavat tavallista ihmistä lähelleen, ammattiauttajat ym. eivät enää merkitse mitään, koska heihin pojat ovat tottuneet (ja pettyneet?) vuosien aikana. Avun ei tarvitse olla aina mitään suurta ja ihmeellistä. Oleminenkin riittää.

– Pojille iso kiitos ja tsemppiä arjen haasteissa! (ei varmistettu)