Kun aloin lukea näitä kommentteja, naureskelin aluksi kauhistuneiden vanhempien valitteluille. Pian kuitenkin huomasin, että syystähän tässä torutaan Oikean joulun salaisuutta.

Joulukalenteri on minulle suorastaan osa joulua, ja olin aivan innosta sekaisin kuullessani sen tulevan tänä vuonna. Tykkäsin kovasti näistä uusista jaksoista, näyttelijät ovat parhaita - mutta itsekin vähän pelkäsin Konnamuoria (olen 14 v.), joten voi kuvitella, miten kaksivuotiaita voi pelottaa semmoinen murina ja mulkoilu.

Jos jaksot olisivat täysin irrallisia sattumuksia, kuten ensimmäiset Tonttu Toljanterit, ideapula olisi pian odotettavissa. Yhtenäiseen tarinaan saadaan jännitettä pikku pahiksilla, tässä tapauksessa konniaisilla. Lapsille voi selittää, että KYNTTILÖITÄ SYÖVÄN HENKILÖN
RUOKAILUTOTTUMUKSET POIKKEAVAT YLEISESTI HYVÄKSYTYSTÄ TAVASTA. Jos pelkää lapsensa käytöksen puolesta, voi huomauttaa hänelle, että konniaiset EIVÄT halua - EIVÄTKÄ saa(!) JOULULAHJOJA, kun ovat niin tuhmia.

Huomautanpa, että jo ENSIMMÄISET Toljanteri -jaksot PELOTTIVAT vaippahousuista meikäläistä huutavine Hilda Häkkyröineen ja epäilyttävine tietokonepäätteineen. Elikkäs Joulukalenteri tuskin koskaan on ollut taaperoiden ohjelma, vaan enemmän eskari-ikäisille suunnattu. Luulen, että nämä jaksot onkin tehty vähän vanhempaa, nostalgiankaipuista muumisukupolvea silmälläpitäen.

Joku tuossa jo mainitsikin, että LAPSILLE VOI KERTOA, ETTÄ TOLJANTERI KYLLÄ KEKSII KEINOT JOULUN PELASTAMISEKSI. Ei ohjelmaa ole pakko katsoa, jos se aiheuttaa lapsille traumoja, naps vaan -televisio kiinni (jaksot voi katsoa sitten myöhemmin youtubesta).

– Tavallinen Konnanpoikanen (ÄLKÄÄ MORKATKO KONNIAISIA!) (ei varmistettu)