Pakko takertua tähän kohtaan... " Yleensähän se menee niin, että jos joku eroaa lestadiolaisuudesta, suku hylkää hänet täysin. (Nimimerkki tietoa on...) "

Ehkä jossain perheessä näin onkin tapahtunut, mutta elä yleistä !! Omalta kohdaltani voin sanoa, että se oli kaikkea muuta kuin hylkäämistä. Sisaruksissani on kaksi muutakin, jotka eivät ole vanhollislestadiolaisia eikä heitäkään ole hylätty. Päin vastoin. Äitini sanoilla sanottuna; ne lapset ovat entistä rakkaampia. Heitä rakastaa entistä enemmnän, jotka on vanhollislestadiolaisuudesta lähteneet.

Joten... Täällä päin hylkääminen ei kuulu vanhollislestadiolaisuuteen ! En ole koskaan kuullut kenellekkään niin käyvän. Toki uskon, että heitäkin on ihan varmasti. Pitää ymmärtää, että vanhollislestadiolaisuudessakin on yhtä erillaisia ihmisiä kuin tavallisissa ihmisissä. Ja jos yhdelle, kahdelle, kymmenelle... ihmisille niin käy, se ei tarkoita sitä että kaikille niin kävisi. Siihen ei edes vanhollislestadiolaisuudessa opeteta !

– Anonyymi (ei varmistettu)