On hyvä miettiä, mitä yhteiskunta pystyy tarjoamaan näille lapsille, jotka on otettu pois vanhemmiltaan. Varmasti turvallisemman kasvuympäristön kyllä, mutta entä kiintymyssuhteen, tunteen, että joku välittää muutenkin kuin työkseen. On olemassa paljon hyviä sijaisvanhempia, ja tuli tunne, että juuri sellaisessa perheessä Karininkin lapset olivat sijoituksen jälkeen asuneet. Silti se jokin biologia, veriside sitoo ihmisiä yhteen. Miksi muuten Karinin poika olisi turvautunut juuri äitiinsä, jonka kanssa ei ollut yhdessä asunut suurinta osaa elämästään? Tunne samankaltaisuudesta, ymmärretyksi ja rakastetuksi tulemisesta ilman ehtoja. Uskon, että myös vanhemmat, joiden lapset on otettu huostaan, voivat tarjota jotain arvokasta muualla asuville lapsilleen. Usein se kuitenkin edellyttää, että vanhempi hyväksyy ajatuksen jaetusta vanhemmuudesta sijaisvanhempien kanssa, koska omat käytännön kyvyt vanhemmuuteen voivat olla heikot esim. juuri päihteiden käytön vuoksi.

Toivon sinulle Karin paljon voimia matkalla itseesi! Kuten sanoit aina on mahdollisuus muuttaa suuntaa..

– Sahra (ei varmistettu)