Yksinkertainen totuus on se, että nämäkään tytöt, alaikäiset lapset eivät ole valmiita, ei henkisesti kohtaamaan tätä julkista todellisuuttaan, jossa he itse ovat.
Tarkoitan tällä, tätä kaiken kansan edessä keskustelua, ja tätä, jossa annamme itkevälle, valtavassa tuskassa olevalle tytölle kameran, kun tätä samaa pitäisi sallia tapahtuvan vain terapeutin, tai pien ryhmän edessä, poissa julkisuudesta.
Eivät nämä ihmisen särkymisen kokemukset, ja vieläpä lapsen kokemukset ole kaiken kansan televiso ja radio ohjelmaa varten.
Nämä tyttäret eivät ole vielä eheytyneet, saatikka itse käsittävät, mitä on tämä julkisuus.
Televisossa nähdään, ja kuullaan samanaikaisesti, eletään reaali hetkessä.
Lehdet ovat kuvineen ja teksteineen toimintaa, joka ei ole verrattavissa television toimintamalliin. Vaikkakin nekin usein tuhoavat ihmisyyttä omilla toimillaan.

Mielestäni tytöt ovatkin koekaniineja, ja en usko, että tämä tosi tv sarjanne tekee kokonaisuudeessaan hyvää näille rikkinäisille tytöille.
Hyväksikäyttönne ei ole perusteltua sillä, että tyttöjä haastateltiin perusteellisesti.
Leima otsaan jää, sillä televiso kyllä siitä huolen pitää.

Nykyajan lapset haluavatkin, monet heistä julkisuuteen, narsismihan elää ja voi hyvin tässäkin maassa, ja media on monet lapsistamme siihen kasvattanut.
Mutta, heidän sisäinen kypsyytensä ei ole sillä tasolla, että heiltä voisi odottaa vastuuta, tai ymmärrystä tästä julkisuudesta.

Pettymykset, ja epäonnistumiset, mielen hajoaminen, tunteiden sekamelska ei ole julkisuus puheilllanne parannettu.
Hoh, hoijaa tätä kaiken paljastavaa mediaa, joka halua tälläkin varmasti hyvää, mutta ei tunne rajojaan, tai tässä tapauksessanne, kunnioita ihmisen, lasten yksityisyyttä.
Puhukaa, mutta suojelkaa näitä lapsia, pelkät kasvotkin jäävät mieleemme, ihmisen pitää elää senkin jälkeen kun vankilan ovet avataan.

– esiiintyvä taiteilija,pedagogi (ei varmistettu)