Minä tiesin jo ennen kuin edes seurusteltiin, että tässä on tuleva mieheni ja sillä selvä. Ja yhdessä on oltu jo kohta 30 v. Siinä oli todella kyse huumasta. Opiskelin n. 300 km päässä kotoa, joten naimisiin mentiin vasta seurustelustareilun 3 vuoden päästä. kihloissa kuiten oltiin jo vajaa 6 kk seurustelun aloittamisesta. Ei se tuntemisen aika kerro suhteen kestävyyydestä ja laadusta ennen naimisiin menoa vaan se, että tietää kohdalle sattuneen SEN OIKEAN. Meillä oli pitkään seurustelleita pareja opiskeukavereissa ja heidän liittonsa lopahti heti, kun tuli sitoutumisen aikana vähänkäään ongelmia. Luulen, että pitkään seurustelleet parit ovat jo kyllästyneet toisiinsa ja riita-asiat selvitellään liian tutun kaavan mukaan. Naimisiin menneet parit lyhyemmän ajan jälkeen opettelevat heti alussa oikamman ja reilumman kaavan selvitellä ongelmat yhdessä, koska muistissa on papin sanat yhteiselämästä ja sen kestävyydestä "kunnes kuolema teidät erottaa".
Onnea teille kahdelle olette ihanan näkösiä ja kuulostatte järkeviltä. Keskustelkaa paljon kaikista asioista ja mikäli toinen ei ole halukas ottamaan osaa keskusteluun, niin toisen täytyy vähän puoli pakolla "opettaa" keskustelemaan omista tuntemuksista. Vastoinkäymisissä pois käveleminen ei ole ratkaisu. Se vaan lakaisee maton alle erimielisyydet ja lopulta siihen möykkyyn kompastuu pahasti. Asuimme anopin ja apen kanssa saman katon alla yli 10 v. ja kaikki sanoivat, että ei onnistu. Valitettavasti he saivat pitkän nenän sillä kaikki meni hyvin,koska keskustelu puolin ja toisin auttaa asioissa paljon. Jote eio tarvi väilittää siitä, mitä toiset sanoo. Riittää, kun tietää omat tunteensa ja sen, missä menään suhteessa millonkin. Pitäkäää huoli toisistanne.

– Anonyymi (ei varmistettu)