Katsoin tänään tallennuksesta jakson, joka kertoi oululaisesta Katista. En tiennyt etukäteen, minkälaisesta tarinasta on kyse ja kertomus pääsi yllättämään minut täysin puun takaa. Katsoin ja itkin, itkin ja katsoin. En ole koskaan aiemmin kuullut kenelläkään olevan niin samanlaista tarinaa kuin minun tarinani. Olen vieläkin aivan äimänä. En ole menettänyt lasta, enkä ole joutunut kaiken muun surun lisäksi menettänyt miestäni, mutta vuosien lapsettomuus, endometrioosidiagnoosi, koeputkihoidot, kropan väsähtäminen/toimimattomuus synnytyksessä, järjetön verenvuoto alatiesynnytyksen jälkeen, teholla herääminen ja kuuleminen kohdunpoistosta sekä vuosien haaveet isosta perheestä (josta olen joutunut luopumaan) ovat myös minun kokemuksiani. Olen niin kiitollinen Katille, että hän jakoi tarinansa. En tunne olevani enää niin yksin. Kiitos!

– Anonyymi (ei varmistettu)