Miksi Yle yrittää kopioida Putousta? Vertaus ampuu ehkä jossain määrin ohi, mutta jotain saman tyyppistä "Nyt suorana Pasilasta!"-tyyppistä studioyleisön pakkotaputuksilla ryyditettyä keskivertohuumoria oli ainakin ensimmäinen osa Karran viikossa-sarjasta. Pikkutuhmia pilluvitsejä ja pari hymähdyksen aiheuttavaa kävipä nolosti-tilannetta ei voi olla Ylen parasta antia.

Ylen tehtäviin ei kuulu matkia kaupallisten kanavien katsojasuosikkeja laskemalla taiteellista tasoa sinne saunan jälkeisen väsyneen keskikaljaröhötyksen tasolle. Ylellä on viihteellisen tuotannon ohella myös sivistysvelvollisuus. Näyttäkää jotain uutta ja järisyttävää!
Studio julmahuvi ja Ihmebantu olivat hyviä esimerkkejä, kuinka uskalletaan ottaa käsittelyyn uudella tavalla hankaliakin aiheita esim. vammaisuudesta, omantunnonarvosta, väkivallasta ja yhteiskunnallisista epäkohdista. En toki toivo samojen kikkojen kierrätystä, vaan sitä että uskalletaan ottaa riskejä ja antaa resursseja epätavanomaisillekin sisällöille.

Ongelma on mielestäni siinä, että Kerran viikossa ei ollut huono, muttei myöskään hyvä. Se oli tylsän keskinkertainen. Näyttelijätkin olivat ok, mutta eivät todellakaan antaneet parastaan. Huumori on tosin vaikea laji.

– Tommi (ei varmistettu)