Kaksi jaksoa katsottuani olen koukussa, mutta en nurisematta: tässä sarjassa väkivalta on jo ihan omissa sfääreissään. Enkä muista ennen nähneeni tv-sarjassa, kuinka 10-vuotias tyttö ajauduttuaan prostituoiduksi lopulta puukottaa hyväksikäyttäjänsä. Tytön näyttelijäntyö on hyytävää, niin viettelijän elkeet kuin murhanhimokin.

Olen myös sitä mieltä, että epookkia tehdään tässä sarjassa aika tavalla hämärän suojissa. Totta tietenkin onkin, että 1860-luvulla oli New Yorkin kujilla ja köyhälistön murjuissa pimeää ja sumuista mutta en voi olla ajattelematta, että näin myös säästetään kätevästi rahaa kalliilta lavastukselta. Interiöörien yksityiskohtia ei tarvitse kauheasti näyttää eikä rakentaa kalliita katukohtauksia muuta kuin sopivasti annostellen.

Ehkä eniten vaivaa minua kuitenkin tässä sarjassa tuo länkkärimentaliteetti: psykologiaksi näyttää riittävän, että on pahikset ja hyvikset ja painopiste katsojan silmille hyökkäävässä toiminnassa. New Yorkista on karsittu tässä kokonaan rauhallinen päiväpuoli ja tylsät pikkuporvarit, jäljellä on pelkkä pimennetty Danten helvetti. Jäänkin odottamaan lisää Boardwalk Empireä.

– Anonyymi (ei varmistettu)