Kakkonen kertoo

Esko Valtaoja ♥ True Blood

Julkaistu perjantaina 13.08.2010

Tähtitieteen professori Esko Valtaoja kertoi pari viikkoa sitten Arto Nybergin Kesäduunibluesissa jääneensä True Blood –koukkuun, vaikka ei yleensä katso tv:tä juuri lainkaan.

Mikä ajoi sinut vampyyrisarjan äärelle?

- Osaltaan oli varmaan kyseessä ihan sattuma. Satuin katsomaan ensimmäisen jakson ja se oli sen verran puoleensavetävä, että jäin mukaan. Toisaalta olen ollut kiinnostunut scifistä ja fantasiasta ihan lapsesta asti. Kirjakokoelmani on melkoinen ja vampyyrijuttujakin löytyy ihan muinaisesta Draculasta lähtien. Niinpä taisi olla väistämätöntä, että ennen pitkää aloin jotain sarjaakin katsoa.

Mihin sitten nimenomaan True Bloodin viehätys kohdallasi perustuu?

- Koska se ei ole ihan pahinta teinihömppää, mitään muita nimiä mainitsematta. Onhan enemmän tai vähemmän hyväntahtoisia vampyyreita ollut ennenkin, mutta kuten monet muutkin ovat todenneet, True Bloodissa ympäristö on hyvin kuvattu ja autenttisen tuntuinen. Kirjailija Charlainen Harrishan on itse sieltä kotoisin. Toisekseen sarjassa on mielenkiintoisia paralleeleja rotuennakkoluuloihin ja muihin vähemmistöihin, jotka eivät aina ole välttämättä yhtä enkelimäisiä kuin halutaan kuvailla.

Katsotko sarjaa puhtaasti viihteenä vai liittyykö siihen syvempiäkin pohdintoja?

- Kyllä se on ihan viihteellisimmästä päästä, mitä teen. Kuten sanottua, tv-sarjoja en juuri katso ihan samasta syystä kuin en lue tavallista kaunokirjallisuuttakaan. Eli koska luenkin etupäässä scifiä tai fantasiaa, on luontevaa, että samaan osastoon menevät myös tv-ohjelmat, jos jotain alan seurata. Ja tämä on parhaasta päästä moneen monituiseen vuoteen. Myös näyttelijät ovat erinomaisia – harvoin on Oscar-voittajaa (Pianosta 11-vuotiaana sivuosapystin napannut Anna Paquin, toim. huom.) tv-sarjan pääosassa.

Kerroit lukeneesi tieteis- ja fantasiakirjallisuutta jo pitkään. Mikä kertomus on tehnyt kaikkein lähtemättömimmän vaikutuksen?

- Kyllä sen on oltava Taru sormusten herrasta. Luin sitä vuosikausia sivun pari päivässä, ettei se loppuisi kesken. Pakko tunnustaa, että muut fantasiat jäävät kirkkaasti sen jälkeen, etenkin myöhemmin kirjoitetut.Kai se on kiinni juuri siitä, että lukeminen pitäisi aloittaa nuorena, jotta pääsee ihmetyksen makuun. Kuten muutkin hauskat paheet, sitä pahemmin jää koukkuun, mitä nuorempana alkaa. Scifiä ja fantasiaahan on suomennettu ilahduttavan paljon ja myös meiltä löytyy hyviä tekijöitä, joista on mainittava erityisesti Johanna Sinisalo.

Entä tuleeko mieleesti tiedemiehenä fiktiovisiota - utopiaa tai dystopiaa - joka olisi ollut lähimpänä todellisuutta?

- Tieteistarinathan tapahtuvat yleensä tulevaisuudessa ja ovat enemmänkin ajatusleikkejä sen sijaan, että yrittäisivät vakavissaan ennustaa asioita. Mutta kyllähän kyberpunkissa ennustettiin paljon tämän hetken asioita kauan ennen kuin ne alkoivat olla oikeaa todellisuutta. Olisi ehkä silloin vuonna 1984 kannattanut William Gibsonin Neuromancer (suomennettu vuonna 1991 nimellä Neurovelho, toim. huom.) kansanedustajien käteen kaiken maailman tulevaisuusvaliokuntamietintöjen sijaan.

Lopuksi: onko sinulla erityistä suosikkihahmoa True Bloodissa?

- Herkullisia hahmoja on useita. Päähenkilö Sookie on tietysti iki-ihana, kuten monet muutkin ovat todenneet, mutta kyllä kokki Lafayette on aivan mainio ja paljon parempi kuin kirjoissa, sen perusteella mitä niihin olen tutustunut. Tv:n ja kirjojen vertailu on aina vaarallista, mutta melkeinpä uskaltaisin sanoa, että tässä tapauksessa sarja on muutenkin parempi kuin kirjat.

True Bloodin toinen tuotantokausi jatkuu 13.9. asti. Kolmannen kauden esitämme kesällä 2011. Maanantain myöhäisilloissa alkaa 20. syyskuuta toinen HBO-sarja Hung.

Teksti: Miika Jalonen, kuva: Atro Lahtela