Kakkonen kertoo

Hilander - kuolematon

Julkaistu perjantaina 03.09.2010

TV2 maanantaisin 6.9.2010 alkaen klo 20.30. Jaksot katsottavana YLE Areenassa kuukauden ajan tv-esityksestä. Tarkat lähetystiedot ohjelmaoppaassa.

UUSINTA maanantaisin 4.7.2011 alkaen klo 20.55.

::: Hilander TV myös YLE Draaman sivuilla :::

Monen paikan ja sortimentin viihdekonkari Heikki Hilander on luonnollisesti Hilander-TV:n tähti, mutta hänen lisäkseen ohjelmassa esiintyvät myös mm. Mikko Kouki ja Pirjo Lonka. Käsikirjoituksesta vastaavat Hilander, Paula Noronen, Osku Valve ja Marko Talli, joka vastaa myös ohjauksesta.

Heikki Hilander, olet jo varsin kokenut viihde-ihminen, mutta millaista on ollut tehdä nimikko-ohjelmaa televisioon?

- Oma tv-ohjelma on ollut suurin unelmani koko sen parinkymmenen vuoden ajan, jonka olen tätä työtä yleisölle ja toki itsellenikin tehnyt. Kun toive nyt viimein toteutui, onhan lähes kaikki ollut äärimmäisen mukavaa.

Mikä oli alkusysäys sille, että ohjelma päätettiin tehdä?

- Niitä on monta, mutta ensimmäinen keskustelu aiheesta käytiin hieman alle kymmenen vuotta sitten, kun Olli Haikka sanoi tekevänsä vielä kanssani joskus ohjelman. Sen jälkeen on tehty eri tahojen kanssa monenlaisia ja muotoisia pilotteja, jotka eivät sen pidemmälle ole johtaneet. Vaikka tulin vuosien myötä skeptisemmäksi, koko ajan jostain syystä kuitenkin uskoin, että nimenomaan tästä projektista tulee vielä jotain. Tätä ennenhän teimme osin samalla porukalla jo Itsevaltiaita seitsemän vuotta, ja jossain siellä pohjalla kyti samalla myös Hilander-TV.

Kerro omin sanoin, mitä on luvassa.

- Kolmetoista jaksoa minun ja tietysti muidenkin käsikirjoittajien näköistä huumoria. Imitaatiota, sketsejä, piilokameraa ja -puhelinta. Hitunen myös ihan vanhanaikaista, perinteistä musiikkiviihdettäkin, koska mukana on niin sanottua oikeaa musiikkia imitaatio- ja sketsimusiikin lisäksi.

Onko rima ollut korkealla, matalalla vai onko asentoa vaihdeltu sen mukaan, tarvitseeko limbota vai hypätä korkeutta?

- Korkeutta hypätään ilman muuta, se on ollut tarkoitus koko ajan. En olisi edes lähtenyt mukaan, jos ohjelmaa ei olisi tehty hyvällä ja sitoutuneella porukalla tosissaan.

Olet taannoin julkaissut Piilopuhelin-nimellä levyn Naurutakuu. Uskallatko antaa sellaisen myös Hilander-TV:lle?

- (naurua) Ainakin osittaisen takuun siinä mielessä, että ohjelmassa nähdään ja kuullaan muutamia vanhoja pätkiä mainitulta levyltä.

Miksi juuri sinusta tuli esiintyjä ja viihdyttäjä?

- Kai se alkoi siitä, että olen aina tykännyt äänistä. Päästelen erilaisia ääniä aivan varmasti niin kauan kuin terveyttä riittää ja olen elossa. En pysty siviilissäkään lopettamaan ääntelyä, vaan heti kun vaikkapa ovi narisee, yritän heti matkia sitä. Mielenkiinto ääniin on mielestäni ensisijaisen tärkeää, koska se pitää yllä intoa harjoitella.

- Visertelin jo ihan pikkupojasta lintujen joukossa ja kun armeijassakin kaverit naureskellen kannustivat jatkamaan, aloin pikku hiljaa ajatella voisiko tästä tulla ihan ammatti. Tosin saatan vielä nykyäänkin keikkamatkoilla ajatella, mitä oikein teen työkseni, mutta kai se täytyy pikku hiljaa uskoa, että olen vakavasti otettava viihdetaiteilija – vaikka ilmaisu hassulta kuulostaakin.

Mikä on ikimuistoisin kokemuksesi jonkun toisen artistin esiintymisestä?

- Kilometrejä alkaa olla takana jo sen verran, että tilanteita ja tuttuja alan ihmisiä on todella paljon. Yksi tapaus taannoisesta Huvin vuoksi –ohjelmasta muistuu kuitenkin erityisesti mieleen. Olin jo juontanut illan tähden Kari Tapion lavalle, kun hän alkoi kertoa minulle muusikkovitsiä. Yleisö hakkasi jo käsiä yhteen, mutta juttu jatkui vain, rauhallisesti loppuun asti. Ja kun se viimein loppui, Kari Tapio tuli vielä takaisin ja kysyi, haluanko kuulla lyhyen muusikkovitsin!

- Se oli hurja tilanne, minulle hauska, ohjaajalle varmasti painajainen, yleisölle hämmentävä. Tyynesti ottivat ainoastaan bändin jätkät, joille oli varmaan ennenkin tapahtunut vastaavaa. Korostan, että Kari Tapio oli mainiossa kunnossa ja veti niin hienon keikan, että olin käsikarvat pystyssä pitkän aikaa. Ihan ykkösrivin artisteissakin on ihmisiä, joista moni jännittää esiintymisiä, mutta Kari Tapiolla ei ollut hädän päivää tuolloin ja tuskin muutenkaan.

Entä joku erityisen haastava paikka, jossa itsesi on pitänyt ottaa tilanne haltuun?

- Vuosia sitten Hartwall Areenalla järjestettiin erään kauppaketjun tapahtuma. Yleisöä oli kymmenen tuhatta, esiintymässä artisteja Nylon Beatista Dannyyn ja minun piti vetää isolla lavalla saada stand upia. Se pelotti, koska naurut tulivat viiveellä ja oli vaikea pysyä rytmissä. Ihan toisessa ääripäässä on keikka viidelle yritysjohtajalle pienessä ravintolassa. Tarvitsen aina äänentoistolaitteet, koska laulan ja pelleilen mikrofonin kanssa. Asiasta meinasi melkein tulla kinaa, kun heidän mielestään ravintolaan ei laitteita tarvinnut, mutta lopulta nuo yrityspomotkin tekivät aaltoja.

- Kaikkien aikojen haastavin tapaus oli kuitenkin esiintyä Vesa-Matti Loirille Finlandia-talolla. Oli yleisössä muistaakseni kolmisen sataa muutakin ihmistä, mutta itse esiinnyin Loirille, jota olen aina ihaillut. Parin viikon kuluttua Loiri soitti ja pyysi keikalle itse järjestämäänsä tilaisuuteen. Sen jälkeen ajattelin, että kuka tahansa voi tulla sanomaan, että olen huono, mutten usko, jos Vesa-Matti Loirille on kelvannut. Loiri on muuten imitaation kohteena uudessa ohjelmassakin.

ps. jutun otsikko viittaa tietysti ikimuistoiseen Highlander –elokuvaan. Yhtenevä ääntämisasu sen kanssa on vuosien saatossa poikinut Heikki Hilanderille lukuisia mieleenpainuvia tilanteita, joista selviää yleensä toteamalla ”Highlander – yes, it’s me”.

Teksti: Miika Jalonen