Kakkonen kertoo

Kahdeksan Telviksen Tastula

Julkaistu perjantaina 04.06.2010

Päivitys 24.8.2010: Seitsemäs taivas palaa ruutuun 7.11.2010

Toimittaja-tuottaja Maarit Tastula sai 3. kesäkuuta kahdeksannen henkilökohtaisen Telvis-palkintonsa. Juhlahaastattelu on väistämättä aloitettava kliseellä: miltä nyt tuntuu?

- Olen aivan erityisen ilahtunut ja liikuttunutkin katsojien osoittamasta uskollisuudesta, joka ei ole järin korkeassa kurssissa näinä aikoina. On upeaa, että ihmiset jaksavat vuodesta toiseen nähdä sen vaivan, että osallistuvat tällaiseen äänestykseen.

- Vuosi vuodelta lämmittää yhä enemmän se, että kyseessä on nimenomaan katsojien eikä minkään raadin äänestämä palkinto. Palkinto oli kahdeksas, mutta tuntuu nyt suuremmalta saavutukselta kuin se ensimmäinen!

Ensimmäisen Telviksesi sait jo vuonna 1996. Kuinka olet muuttunut ihmisenä ja ohjelmantekijänä vuosien aikana?

- Valtavan monessa asiassa, koska elämä kouluttaa – halusi sitä tai ei. Ainakin toivoisin, että olen muuttunut paljon rennommaksi. Nuorempana pohtii paljon, mitä muut minusta ajattelevat. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vapaammaksi niistä peloista pääsee. Lapset ovat tietysti muuttaneet minua paljon, koska heidän kauttaan olen oppinut arvostamaan entistä enemmän läsnäolon taitoa, joka on myös ohjelmissani kaiken a & o. Oppia kuuntelemaan, olemaan kontaktissa ja elämään juuri käsillä olevassa hetkessä.

- Ohjelmanteossa olen vapautunut vuosien aikana siitä ajatuksesta, että elämää tai ohjelmia pitäisi hallita alusta loppuun. Tykkään yhä enemmän hypyistä tuntemattomaan: istun jonkun kanssa vastakkain ilman tarkkaa käsikirjoitusta ja odotan uteliaisuudella, mihin suuntaan lanka alkaa keriä.

Miten olet saanut nivottua yhteen intensiivinen toimitustyön ja roolisi kaksosten yksinhuoltajaäitinä?

- Suhtaudun työhöni entistä intensiivisemmin, koska nyt ei ole enää joutilasta aikaa tuhlattavaksi asti. Lasten kanssa eläessä tunne siitä, että on sataprosenttisesti läsnä, tulee voimakkaammaksi ja se laajenee kaikkeen muuhunkin. Kaikki turhanaikainen murehtiminen on syytä heittää pikaisesti yli laidan, koska jos maailma paranisi murehtimalla, eläisimme jo paratiisissa. Yritän opetella ottamaan elämän vastaan kaikkine mutkineen ja hyväksymään sen, että kaikki ei etene aina pisteestä a pisteeseen b.

- Mutta kyllä arjen kanssa on tehnyt kieltämättä joskus tiukkaa ja yötöiksikin on mennyt monta kertaa. Olen kaivanut usein lasten mentyä nukkumaan niin sanotusti "paffit" eteen, kuten kapellimestari Jorma Panula aikoinaan Punaisessa langassa ainaista läksyjen tekoa kutsui. Mutta toisaalta: kun on hyvät ja mielenkiintoiset vieraat, työ on ainakin osaksi leikkiä ja jos mukana säilyy vielä into ja intohimo, niin hyvin pyyhkii.

Perinteisille haastatteluohjelmille on luettu madonlukuja jo pitkään, mutta sitkeästi monet – joukossa omasi - kuitenkin menestyvät. Mikä on mielestäsi lajityypin viehätys?

- Ainakin haluaisin ajatella niin, että viehätys voisi syntyä juuri siitä, että oma ohjelmani on ristiriidassa vallitsevan ajan hengen kanssa. Viisikymmentä minuuttia yhden vieraan seurassa on aika outo kummallisuus, kun tahti kaikkialla kiihtyy. Minua itseäni kiehtoo tarinan avaaminen hitaasti ja ajattelen, että niin kauan kuin se ajatus pitää, luultavasti on muutama muukin, joka haluaa tarkastella maailmaa vähän erilaisella tempolla ja monesta näkökulmasta.

- Haastateltaviltakin on tullut myönteistä palautetta siitä, että he kerrankin saavat perustella asioita edes vähän pidemmälle. Pitkä haastatteluohjelma vaatii muuten paljon myös katsojalta. Täytyy keskittyä katsomaan, eikä voi juosta jääkaapilla koko ajan. Siksikin Telvis-palkinto tuntuu tärkeältä, koska tiedän etten tarjoa katsojillekaan helpointa tietä Seitsemänteen taivaaseen.

Sinulla alkaa olla Telvis-poikia sellainen pino, että on kysyttävä oletko jo rakentamassa palkintokaappia vai missä patsaita oikein säilytät?

- Pragmaattisena ihmisenä yritin aikoinaan keksiä niille järkevää käyttöä ja kokeilin Telviksiä mm. munakoisojen painoina ennen nesteen tiristämistä pois. Mutta on myönnettävä, että muuttojen ja remonttien aikana pojat ovat vaihtaneet aika paljon paikkaa ja taitavat paraikaa olla jossakin vitriinikaapin takaosassa. Luulen kuitenkin, että jonain päivänä ehdin vielä siihen pisteeseen, että ne pääsevät arvokkaalle paikalle.

Kerro lopuksi hieman Seitsemännen taivaan syksystä.

-Sama linja jatkuu: yritän löytää haastateltaviksi eri näkökulmasta maailmaa katsovia ihmisiä. Kesken on mm. kova yritys saada eräs nimeltä mainitsematon urheilulegenda haastatteluun, mutta ohjelmassa tullaan näkemään tuttuun tapaan monia muitakin yhteiskunnallisia vaikuttajia ja kulttuurielämän tähtiä. Suurinta nautintoa tuottaa keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei välttämättä jaa omaa maailmankuvaani.

Seitsemäs taivas -kesäuusinnat ruudussa 27.5.-8.7. Ohjelman uudet osat alkavat 7.11.

Haastattelu: Miika Jalonen