Kuusi kertaa Peckinpah

Kakkonen kertoo

Kuusi kertaa Peckinpah

Julkaistu maanantaina 20.09.2010

YLE Kuvapalvelu

Kuusi Sam Peckinpahin elokuvaa Kakkosella syys-joulukuussa 2010, artikkelin lopussa ohjelmahankkija Vesa Nykäsen luonnehdinnat sarjan jokaisesta elokuvasta.

Harvan ohjaajan elokuvat ovat herättäneet yhtä voimakkaita reaktioita – yhtä lailla puolesta tai vastaan – kuin Sam Peckinpahin. Polemiikin keskiössä on yleensä aina ollut Peckinpahin koreilematon ja yltiörealistinen tapa kuvata väkivaltaa.

- Peckinpahin elokuvissa väkivallalla on kuitenkin aina seurauksensa toisin kuin vaikkapa Tarantinolla, jolle väkivalta on enemmänkin vitsi, Peckinpah-sarjan koostanut Vesa Nykänen huomauttaa.

Kakkosen retrospektiivissä ovat Nykäsen mielestä mukana Peckinpahin kaikki keskeisimmät elokuvat Rautaristiä lukuunottamatta.

- Tuokaa minulle Alfredo Garcian pää ja Pat Garrett & Billy The Kid jätettiin tietoisesti pois, koska ne eivät ole välttämättä elokuvalliselta tasoltaan ihan maineensa veroisia. Peckinpahin ydinteeman eli äärioloissa räjähtävän väkivallan kenties täydellisimmin kiteyttänyt Rautaristi on puolestaan nähty Kakkosella aika hiljattain.

Siinä missä sarjan muut elokuvat edustavat tunnetuinta, suuren yleisön Peckinpahia, ensimmäisenä nähtävä Preerian laki saattaa olla maestron faneillekin hieman tuntemattomampi.

- Preerian laki on Peckinpahin ohjausdebyytti ja teemallisesti vasta hahmotelma, mutta jo yllättävän paljon ohjaajansa näköinen elokuva.

Sam Peckinpahin henkilöhahmot ovat yleensä sekä henkisesti että usein lopulta myös fyysisesti rikkiammuttuja. Peckinpah pitikin erityisesti lännenelokuvista, joiden näyttämö on jo valmiiksi äärirajoilla: puolilaiton ja brutaali.

- Joku tosin voisi sanoa samaa Irlannin maaseudusta, jonne Olkikoirat sijoittuu, Nykänen hymähtää. (Haastattelu: Miika Jalonen)

ps. Sarjan jälkeen Kakkonen esittää vielä Steve McQueenin, Peckinpahin vakiokasvon, tähdittämät Suuren pakoretken ja Papillonin.

YLE Kuvapalvelu

 

25.9. Preerian laki (The Deadly Companions, 1961)

 

"Ei yhtä vahva kuin Peckinpahin muut westernit, mutta silti esikoisohjaukseksi hämmästyttävän varma ja usein voimakas teos, joka on täynnä ohjaajalle ominaisia piirteitä, kuten pakkomielteiset ja rikkinäiset henkilöhahmot, väkivallan julma sattumanvaraisuus ja ihmisessä sivistyksen kuore alla piilevä primitiivisyys. Kuten useimmat Peckinpahin elokuvat, myös Preerian laki otettiin hänen käsistään ja leikattiin lopulliseen muotoonsa ilman ohjaajaa."

 

23.10. Viheltävät luodit (Ride the High Country, 1962)

 

"Peckinpahin toinen ohjaustyö ja ensimmäinen mestariteos. Se on kuitenkin tehty vielä perinteisen lännenelokuvan ehdoilla ja sen ehtoopuolen pyssymiehet Randolph Scott ja Joel McCrea olivat itse asiassa olleet lännentähtiä jo 1930-luvulla. Viheltävät luodit on myös Peckinpahin lempeimpiä ja miellyttävimpiä elokuvia, eräänlainen pehmeämpi edeltäjä Hurjalle joukolle, kauniissa runollisuudessaan joidenkin mielestä jopa Peckinpahin paras elokuva."

 

20.11. Majuri Dundee (K15) (Major Dundee, 1965)

 

"Yksi niistä monista Peckinpahin elokuvista, jotka otettiin hänen käsistään. Charlton Hestonin ja Richard Harrisin esittämät päähenkilöt ovat suoraa jatkoa Viheltävien luotien pääkaksikon kunnia- ja moraalitarkastelulle. Useimmat Peckinpahin parivaljakoista ovat nykyisiä tai entisiä ystävyksiä, toinen osapuoli on lainsuojaton ja toinen edustaa lakia ja järjestystä, tai oikeammin laillistettua väkivaltaa. Heidän kauttaan Peckinpah tarkastelee aseiden ja siten väkivallan kautta eläviä ihmisiä ja yhteisöjen sisäänrakennettua väkivaltaa."

 

30.11. Olkikoirat (K18) (Straw Dogs, 1971)

 

"Pariskunta pakenee amerikkalaisen kaupunkielämän väkivaltaisuutta Englannin maaseudulle, mutta sielläkin vain ohut sivistyksen kuori ja auktoriteetit pitävät ihmisen ja yhteisön väkivaltaisuutta kurissa. Kun tuo systeemi hajoaa, primitiivinen väkivalta purkautuu esiin. Peckinpahin kiistellyin ja kohutuin elokuva juuri väkivaltaisuutensa vuoksi, mutta myös siksi, että se armottomasti tarkastelee juuri tuon väkivallan syitä ja vaikutuksia henkilöihinsä. Dustin Hoffmanin esittämä hiljainen pasifisti muuttuu vaimoonsa, kunniaansa ja kotiinsa kohdistuvien uhkien ja loukkausten seurauksena miehisen egon ja machismon äärimmilleen viedyksi edustajaksi, menettäen samalla kaiken mikä on ollut hänelle tärkeää."

 

14.12. Hurja joukko (K15) (The Wild Bunch, 1969)

"Ilmestyessään valtavasti kohua herättänyt western, josta kerrotaan että sen kuvauksissa ammuttiin enemmän paukkupanoksia kuin oikeita luoteja Meksikon vuoden 1914 vallankumouksessa. Yksi modernin lännenelokuvan mestariteoksista, raju mutta oudon kiehtova ja jopa runollinen kuvaus vanhan lännen katoamisesta ja kuolemasta."

 

21.12. Pakotie (K15) (The Getaway, 1971)

 

"Jim Thompsonin romaaniin perustuva viihteellisempi toimintaelokuva. Kovanaamojen kuningas Steve McQueen esittää vankia, joka vaimonsa ja eräiden rikollisten toimesta järjestetään vapaaksi kun hänen apuaan kaivataan suuressa pankkiryöstössä. Peckinpahin tyyliin kukaan ei ole viaton, jokainen yrittää armotta hyötyä muista, ja toiminta sekä rikokset seuraavat toisiaan kyyniseen ja iskevään tyyliin."

Asiasanat:

Kommentit

keskiviikkona 22.09.2010

Peckinpah säväyttää edelleen, vuosien jälkeenkin. Ja "kuuden valinta" on oikein hyvä. Vaan kulttuuritekoa sen puitteissa odotan: Olkikoirat voisi lopultakin päästä TV-ruutuun uncut-versiona. Tuleekohan... Jää nähtäväksi sitten marraskuun lopulla.

sunnuntaina 05.12.2010

Kaksi länkkäriklassikkoa tai oikeastaan kolme ovat yläpuolella kaikkien muiden: John Ford "Etsijät", Sam Peckinpah " Hurja joukko" ja Zimmermann " Sheriffi". Olen testamentissani vaatinut lähtiäismusiikikseni Wild Bunchin espanjankielisen laulun kun joukko ratsastaa kohtaloonsa Aqua Verden kylästä ja Ernst Bornigne kohottaa hattunsa lippaa hyvästiksi.


Muualla Yle.fi:ssä