Kakkonen kertoo

Rikoksen maailma

Julkaistu perjantaina 26.06.2009

Käsikirjoittaja Esa Silanderia voi kutsua perustellusti kotimaisten rikossarjojen veteraaniksi. Åke Lindmanin juontama Ei vanhene koskaan (1997) asetti yhdeksän kuuluisaa henkirikosta yhteiskunnallisiin kehyksiinsä ja Kadonneet (2006-2008) on käynyt kolmella kaudellaan läpi omaisten kannalta piinallisimpia tapauksia – läheisten katoamisia. Nyt on vuorossa Silanderin sarjatrilogian täydentävä Rikoksen maailma.

- Kyseessä on dokumenttisarja, joka pyrkii osoittamaan että jokainen meistä on väärässä tilanteessa kykenevä tekemään henkirikoksen ymmärtämättä sen peruuttamattomuutta ja sitä, kuinka monen kymmenen ihmisen elämän tuo hetken musta piste suistaa raiteiltaan, monessa tapauksessa loppuiäksi, Silander linjaa.

- Lisäksi Rikoksen maailmassa kysytään, voiko henkirikosta koskaan sovittaa. Eli kun tekijä vapautuu tuomionsa kärsittyään, onko hän kuitenkaan oikeasti vapaa? Sarjan on tarkoitus syventää nykyisen mediakentän viihteellistämää kuvaa henkirikoksista. Monet tv-sarjat, elokuvat ja tietynlaiset lehtijutut tekevät viihdettä järkyttävillä ja lopullisilla asioilla.

Hieman tuoreempaa näkemystä genreen tuo ohjaaja Juha Siirtola, jonka ensimmäinen tv-sarja Rikoksen maailma on. Aiemmin Siirtola on ohjannut mm. Lauri Tähkä & Elonkerjuu –yhtyeen dvd:n Kerjuuvuodet.

- Minusta oli hieno päästä tekemään ihan uudentyyppistä sarjaa. Rikosohjelmissa on totuttu siihen, että jäljitetään syyllinen, tuomitaan hänet eikä avata juttua sen enempää. Rikoksen maailman jokainen osa syventää puolestaan saman rikoksen ympäriltä useita eri näkökulmia. Asiantuntijoita on mm. lakimiehiä, poliiseja, rikospsykiatrian ylilääkäri ja vankilan apulaisjohtaja eli mukana on niin oikeuslaitoksen kuin vankeinhoidonkin näkökulmia. Sitä kautta katsojallekin avautunee paremmin, mistä Rikoksen maailmassa on kyse.

Siirtola pyydettiin mukaan projektiin viime vuoden lopulla, kun sarjan suunnittelu alkoi jo lähestyä kuvausvaihetta.

- Olin jo varannut kuukauden laskettelureissun alpeille, mutta se piti perua, koska tätä tilaisuutta en halunnut jättää käyttämättä , ohjaaja nauraa.

Ei vanhene koskaan yhdisti dokumentaariseen kerrontaan fiktiivisiä osuuksia yhtenä ensimmäisistä kotimaisista sarjoista. Kadonneet taas nosti tunteet voimakkaasti pintaan. Kummassakin ohjelmassa kokemuksistaan kertoivat omaiset. Esa Silanderin mukaan Rikoksen maailma on ikään kuin synteesi kahdesta edellisestä sarjasta.

- Sain Ei vanhene koskaan –idean, kun sulattelin oman veljeni kuolemaa. Sarjan aiheista Kyllikki Saaren murha oli itse asiassa ensimmäinen kotimainen henkirikos, josta lehdet tekivät saippuaoopperaa. Media tajusi, että nuoren tytön kuolema koskettaa ja niinpä Saaren hautajaisissakin oli enemmän väkeä kuin olympiastadionin avajaisissa. Yksi Rikoksen maailman kantavista ajatuksista on se, että mielikuva henkirikoksesta olisi muutakin kuin muutaman tunnin puheenaihe kahvipöydässä.

Sekä Silander että Siirtola kertovat olevansa erittäin tyytyväisiä Rikoksen maailmaan. Lukkarinrakkauden sijaan kommenteista paistaa etenkin huojennus siitä, että hankalimmatkin haasteet saatiin työryhmän mielestä ratkaistua. Erityisesti fiktiivisten kohtausten onnistuminen oli avainasemassa koko sarjan kannalta. Käsiteltävän tapauksen vaiheita on kuvattu kerronnallisilla ratkaisuilla sen asemesta, että ”olisi kuvattu asiaohjelmatyyliin veden pintaa”, kuten Juha Siirtola heittää.

- Ohjaajan kädenjälkihän näkyy eniten visuaalisuudessa ja siinä, miten tarina on kerrottu. Hain lavastettuihin kohtauksiin tietoisesti draamallista latausta, jotta sarja kestäisi kuuden osan mittansa. Visuaalisella ilmaisulla voi ohjata paljonkin haluttuun suuntaan, luoda jännitteitä ja sitten lunastaa niitä. Draamallisilla keinoilla voi tehdä muutakin kuin vain kuvittaa käsikirjoituksen.

Rikoksen maailman ytimessä on sarjan esimerkkitapaus, jonka syiden ja seurausten perkaaminen näyttää sen, minkä mittakaavan tragedia henkirikos aina on.

- Uhrin omainen ei selviä teosta koskaan. Hän voi oppia elämään asian kanssa, mutta sielussa on haava ikuisesti. Aivan samalla tavoin ihmiset tekijänkin puolella saavat ikiaikaisen trauman. Syntyy suvun häpeäpiste, johon kuuluvat äidit, isät, siskot, veljet, ystävät. Tämä joukko joutuu tosissaan pohtimaan, miksi he eivät huomanneet mitään. Mikseivät he kyenneet estämään tapahtumia kulkemasta mustaan pisteeseen? Kuinka ihminen, joka ei päivää aiemmin tiedä tappavansa, ajautuu tilanteeseen, että menettää harkintakykynsä? Tämänkaltaiset syyllisyydet muokkaavat ihmistä ja seuraavat mukana aina, Esa Silander toteaa.

Silanderin mukaan henkirikokset herättävät niin laajaa kiinnostusta juuri lopullisuutensa vuoksi.

- Vähänkin vanhemmat ihmiset joutuvat jossain vaiheessa käsittelemään kuolemaa todellisuutena. Yleensä se tapahtuu iän tai sairauksien myötä, mutta harva säästyy myöskään siltä, etteikö lähi-, suku- tai työpiiriin osuisi myös väkivaltaista kuolemaa. Kuoleman ajattelu voi olla keino käsitellä omaa kuolemanpelkoaan. Lisäksi kuolema on niin tavattoman epäreilu. Kansankodissa, jonka suojassa olemme tottuneet elämään, kuolema osuu jossain vaiheessa kaikkien kohdalle ja riistää kaiken. Henkirikoksen yhteydessä asian lopullisuuteen liittyy taas se, kuinka joku voi ottaa itselleen niin ehdottoman vallan, että päättää toisen elämän.

Juha Siirtola epäilee, että henkirikoksia pohtimalla ihmiset saattavat myös käsitellä omaa pimeää puoltaan.

- Toisaalta voimakaskin kiinnostus on eri asia kuin se, että oikeasti päätyy siihen mustaan pisteeseen asti. Taustatyötä tehdessäni huomasin, että asiasta kiinnostuneille on omia foorumeitaan, jotka ovat saattaneet olla avainasemassa jopa rikosten ratkaisuissa. Ja kieltämättä uppouduin tapauksiin ohjelmaa tehdessä itsekin. Rikossarjojen suurkuluttajana lajityyppi on entuudestaan tuttu, mutta rikosfiktiota en ole aiemmin juuri lukenut. Nyt saattaisin lukeakin.

Kansankodista puheen ollen, nykytilanteessa Esa Silander lukee sille melkoiset madonluvut.

- Meillä on paljon toisen tai jopa kolmannen polven työttömiä, joilla ei ole mitään menetettävää. Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on lähtenyt käsistä, on mielenterveysongelmia ja juomien välipaloiksi syödään psyykelääkkeitä. Olemme jo tilanteessa, että kuka tahansa voi joutua hallitsemattoman väkivallan kohteeksi täysin syyttään. Kehityksen seurauksena rikkaat, jotka ovat korjanneet taloudellisen hyödyn, tulevat menettämään perusturvan elämästään. Elämme maailmassa, jossa pitää kohta laittaa piikkilankaa aidan päälle ja tilata hälytyssysteemit ja vartiointifirmat omaisuutta suojaamaan. Mutta kun vartioidusta linnasta astuu ulos, on sitten taas sattuman armoilla.

Jos näin on, mikä sitten voisi viedä asioita myönteisempään suuntaan?

- Väkivalta ja huono sosiaalinen asema ovat aina olleet korrelaatiosuhteessa toisiinsa. Venäjälläkin rikokset kukoistivat sosiaalisten rakenteiden petettyä. Mielestäni myönteinen vaihtoehto olisi se, että ihmisten elämä tehtäisiin mielekkääksi. Siihen tarvitaan työtä, perhe tai joku muu yhteisö, kunnioitusta itseään kohtaan ja tulevaisuudentoiveita. Kun ne on riistetty, kuten Suomessa usealla sadalla tuhannella, on luotu armeija josta voi koska tahansa putkahtaa tappaja. 70-luvulla oli vielä toivoa sitä kohtaan, että mennään yhteisenä kansakuntana eteenpäin. Nyt se näkökanta olisi saatava taas esiin, jonkun täytyisi pitää niidenkin puolta, joiden puolta kukaan ei enää pidä.

Teksti: Miika Jalonen

Mikä? Rikoksen maailma, kuusiosainen dokumentti suomalaisesta henkirikoksesta. Asiantuntijoina mm. rikospsykiatri Hannu Lauerma, vankilan apulaisjohtaja Inga Grönlund, rikoskomisario Ismo Kopra, asianajajat Pekka Aaltonen ja Aarno Arvela ja syyttäjä Pekka Noronen.

Kuka? Kokenut työryhmä, jonka jäsenistä tuottaja Ari Meriläinen oli tuottaja-ohjaajana jo Ei vanhene koskaan –sarjassa. Kuvaaja Aki Lahtinen on puolestaan kuvannut myös Kadonneet, jonka tuottaja Arttu Nurmi on ollut kehittämässä myös Rikoksen maailmaa.

Milloin? Torstaisin 2.7. alkaen klo 22.05. Osa 1: Rikos (2.7.).Osa 2: Rikostutkinta (9.7.). Osa 3: Oikeuslaitos (16.7.). Osa 4: Omaiset (HUOM! 30.7., koska Nuorten Olympiafestivaalit esitetään 23.7.). Osa 5: Vankila (6.8.). Osa 6: Elämä jälkeen vedenpaisumuksen (13.8.)