Kakkonen kertoo

Tastula on Tastula

Julkaistu keskiviikkona 11.11.2009

Maarit Tastula haastattelee ensimmäisen kerran julkisesti itseään Kakkosen kanavasivujen erikoisjutussa.

Onko kiire?

- On. Töistä kotiin ja kotoa töihin. Haluaisin olla hyvä äiti ja tunnollinen työntekijä samassa persoonassa ja lopputuloksena on säntäilyä sinne tänne pää kolmantena jalkana.

Uuden ohjelmasi työnimenä oli alunperin slow&flow, ”hitaasti virtaamalla”. Eikös tässä ole pieni ristiriita teorian ja käytännön välillä?

- Osuit naulan kantaan. Elämä on usein riitasointuista. Kreikkalainen filosofi Aristoteles väitti aikoinaan, ettei ihminen paljasta itseään puheessa vaan teoissa. Todistan omalla elämälläni filosofin olevan oikeassa.

Ohjelmasi alkaa 22. marraskuuta sunnuntai-iltaisin klo 21. Miten 7. taivas poikkeaa Punaisesta langasta?

- Ulkoisesti paljon, sisäisesti paljon vähemmän. Oma persoonani on tässä hommassa tärkein instrumentti eikä se ole formaatti, jota muokataan trendien mukaan. Vähän uutta, vähän vanhaa ja paljon sinistä. 50 minuuttia keskustelua yhden tai joskus kahden vieraan kanssa: elämästä, kuolemasta ja siitä vähästä siinä välillä.

Miten sinusta tuli sinä?

- Takaiskujen, emämunausten ja onnenkantamoisten avulla syntyi ihminen, joka uskoo yhä lujasti, että elämä on paras lahja, jonka äitimuoriltaan voi saada.

Miksi ohjelman nimi on 7. taivas?

- Etsin epätoivon vimmalla nimeä, jossa olisi soinut ”blue(s)”. Ei löytynyt. Sen sijaan löytyi taivas, joka on tunnetusti sininen, niin kuin on ohjelman lavastuskin. Numero 7 puolestaan on monessa kulttuurissa tärkeä luku. On seitsemän kääpiötä, seitsemän samuraita, seitsemän veljestä ja seitsemän vuoden onni, joka menee helposti pirstaleiksi. Halusin nimen, joka jättää tilaa mielen kuville.

Ensimmäinen vieraasi on Tommy Tabermann. Miksi mies, joka on esiintynyt alvariinsa iltapäivälehtien palstoilla, on myös sinun ohjelmasi vieras?

- Hyvä haastateltava on usein elämänsä käännekohdassa. Omaa elämäänsä katsoo tuollaisena hetkenä uudesta näkökulmasta, punnitsee mielessään voitot ja tappiot, näkee oman elämänsä pitkän kaaren ja myös oman itsensä uudessa valossa. Se on hyvin draamallinen hetki. Kuolema on mielestäni ainoita tabuja, joita yhteiskunnassamme vielä on. Useimmille meistä se on niin ahdistava ajatus, että mieluummin suljemme sen laitokseen ja pois omien silmiemme edestä. Juuri siksi siitä kannattaa puhua isoon ääneen ja monesta näkökulmasta.

- Kuulin Tommyn sairaudesta ennen kuin iltapäivälehdillä oli siitä vielä hajuakaan ja mietin jo silloin, että hän voisi olla hyvä keskustelukumppani pohtimaan kuoleman mysteeriä. Ja miksikö? No, siksi, että hän selvästi rakastaa elämää ja haluaa tarrautua siihen kynsin ja hampain kiinni. Ohjelmasta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. Ei ollenkaan sentimentaalinen vaan iloinen ja optimistinen. Juuri sellaisessa hengessä haluaisin ohjelmiani tehdä: mitä vakavampi aihe, sitä keveämpi kosketus, mikä sivumennen sanoen harvoin onnistuu.

Mikä tekee haastattelusta huonon?

- Lyhyesti ja ytimekkäästi: liiallinen omaan napaan tuijottaminen tekee haastattelusta – ja myös koko elämästä - huonon. Oma napa ei riitä elämäntarkoitukseksi, jos virtajohto ei ole kiinnitettynä maailmaan ja muihin ihmisiin.

Onko joku haastateltavista jäänyt erityisesti mieleen?

- Hyvin monet. Luulen peräti, että vuosien varrella tehdyt haastattelut ja vuoropuhelut ovat tehneet minusta sen, mitä nyt olen. Voin siteerata ulkoa yhä monia haastateltaviani, vaikka haastattelut on tehty vuosikausia sitten. Kapellimestari Jorma Panula opetti, että paras metodi oppia uusia asioita ”on hypätä veteen ja ruveta uimaan” ja että koskaan ei saa prässätä oppilasta liikaa vaan tehdä se kevyesti ja vapaasti. Eeva-Kaarina Volaselta opin hyvän kysymyksen, joka kannattaa itse kunkin toistaa itselleen aika ajoin: Miksi meidän niin erinomaisia pitäisi olla? Filosofi Maija-Riitta Ollila opetti, että pässiä on vaikeaa viedä narussa, toisin kuin usein kuvitellaan. Se ei nimittäin änähdäkään. Sen sijaan ihmiskunta muistuttaa joskus hieholaumaa, jonka voi lupauksella lämpimästä maitotilkasta houkutella ties mihin järjettömyyksiin.

Saako kissaa silittää vastakarvaan?

- Saa. Se saattaa jopa pitää siitä.

Lähetä terveisiä katsojalle!

- Lämmin kiitos niistä kaikista lyhyistä mutta tärkeistä sanoista, joita olen teiltä vuosien varrella saanut junassa, hississä, lihatiskillä, jumppasalin pukuhuoneessa, lääkärin vastaanotolla, autokorjaamolla ja naisten vessassa. Niiden varassa näitä ohjelmia on tehty vuosikaudet. Ja anteeksipyyntö kaikille niille, joiden kirjeisiin, soittopyyntöihin ja sähköpostiviesteihin en ole ehtinyt vastata, kun muut aikataulut ovat painaneet päälle.

Missä on 7. taivas?

- Siellä, missä ihmiset rapsuttelevat toisiaan.

Seitsemäs taivas -infosivu