Ajankohtaista

Timo Rautiainen Ysiluokalla

Julkaistu maanantaina 30.08.2010

::: Timo Rautiainen chatissa Ysiluokan jälkeen 5. ja 12.9. klo 22.35 :::

Millaista on olla ysiluokalla ja ysiluokkalainen vuonna 2010? Se selviää Kohtauspaikka: Ysiluokka -sarjassa sunnuntaisin 5.9. alkaen klo 22.05 ja YLE Areenassa kuukauden ajan sen jälkeen.

Ysiluokka on sarja vaasalaisen ysiluokan viimeisestä peruskouluvuodesta. Ohjelman juontajana ja oppilaiden kummina toimii opettajaksi kouluttautunut muusikko Timo Rautiainen, joka itse kävi yläasteensa nykyään Mikkeliin kuuluvan Haukivuoren peruskoulussa.

Millainen ysiluokkalainen olit?

- Hyvin kiltti. Osansa oli ehkä silläkin, että ravinto oli 70-luvun lopulla sen verran huonompaa, että murrosikä taisi tulla silloin vähän myöhemmin kuin nykyään! Pieniä tupakka- ja alkoholikokeiluja tein, mutta nekin vain näyttääkseni, että minäkin uskallan, jotta sain säilytettyä saman kaveripiirin enkä jäänyt ulkopuolelle.

- Toki maailma oli huomattavasti kiltimpi muutenkin. Ei ollut puhettakaan mistään muusta päihteestä kuin viinasta, joku oli varmaan kuullut puhuttavan kannabiksesta, mutta se jäi siihen. Tietty pieni kyläyhteisökin auttoi siinä, että elämä tuntui suojatulta.

Mikä on tällä hetkellä päällimmäisin muistikuvasi peruskouluajoista?

- Mukaan on tullut nostalgian väritystä ainakin siinä mielessä, että olen harrastanut musiikkia ihan pennusta lähtien ja muistot tulevat nimenomaan musiikista parhaiten mieleen. 50-vuotispäivien lähestyessä vääjäämättä olenkin huomannut ostavani nuoruutta takaisin cd-levy kerrallaan. Uusi aalto ja Pelle Miljoonan ensimmäiset levyt ovat minulle tuon ajan kuva. Paraikaa jäljitän Nick Lowen Labour Of Lustia. Toki mieleen tulevat myös ensimmäisetä ihastukset, joita ei uskaltanut ääneen tunnustaa.

Onko tallella mitään, mitä olisit tehnyt käsityön tunneilla?

- Vanhempien kotona saattaa ollakin. Muistan, että tein koristeekasi Sibelius-monumentilta näyttävän tötterön, jossa oli puualustalla putkia vierekkäin. Jossain saattaa olla myös lehmän sarveen tehty kynttilänjalka. Itse asiassa muutama korulipaskin on edelleen äidillä käytössä. Tykkäsin kovasti käsitöistä ja myöhemmin opettajankoulutuslaitoksessa erikoistuin juuri niihin. Pirttikalustonkin olen omin käsin tehnyt.

Kerro joku anekdootti jostain muusta aineesta.

- Meillä oli liikunnassa todella autoritäärinen opettaja, joka kuitenkin teki kaiken helpoimman kautta. Lentopallossakin vain sanoi ”pelatkaa” ja lähti itse kahville. Niin tai näin, muistan, että suunnistusrasteille menimme mopolla metsiä pitkin, jotta ehdimme vielä kahville ennen tunnin loppua. Huvittavinta oli se, että sama opettaja oli minulla myöhemmin koulukodissa työtoverina. Kerroin silloin kyllä suunnistustarina hänellekin.

Mitä teitte välitunneilla?

- Eiköhän se ollut sitä tyypillistä pihalla seisoskelua. Ajankulua ja odottelua.

Jälki-istunnossa et tainnut kilttinä poikana olla kertaakaan?

- En ollut. Tuohan oli muutenkin vielä sitä aikaa, että oli ennenkuulumatonta jos käytöksestä tai huolellisuudesta oli muu numero kuin kiitettävä.

Pohdi lyhyesti 70-luvun peruskoulupedagogiikkaa ja oppilaiden ja opettajien välistä vuorovaikutusta.

- Työnjako oli ihan selvä: opettajalle ei soitettu suuta. Oli aivan ennenkuulumatonta, jos joku sanoi vastaan. Kun eräs perheineen Namibiasta muuttanut poika totesi, ettei hiihdä, muut olivat aivan kauhusta jäykkinä. Eipä sillä, kyseinen kaveri ei todellakaan hiihtänyt, vaan sanoi tyynesti, että koska ei hiihtänyt Afrikassa, ei hiihdä täälläkään. Mutta kyllä auktoriteettiasema oli silti aivan selkeä, vaikka osa opettajista olikin tuttavallisempia.

Oliko sinulla vielä ysillä mitään ammatillisia haaveita?

- Ei varmaan siinä vaiheessa. Ennen kouluun menoa olin kyllä ilmoittanut, että minusta tulee iskelmälaulaja tai menen työttömyyskortistoon. Tämä tapahtui ensimmäisen Irwin-buumin aikana, ja kyseistä lainia olen käyttänyt uudella levyllänikin. Pakolliset poliisi- ja palomiesvaiheetkin on varmasti käyty aikanaan läpi. Se oli kyllä selvää, että lukioon on mentävä. Isäni oli jättänyt lukion aikoinaan kesken ja hänellä oli suorastaan elämäntehtävänä, että molemmat pojat käyvät sen. Eikä minulla asiaa vastaan mitään ollutkaan. Mutta jos siinä vaiheessa olisi jotain muuta pitänyt tehdä, olisin varmaan opiskellut elektroniikka-asentajaksi. Se tuntuu tietyssä mielessä haaveammatilta edelleen.

Millä tavoin 70-luvun nuorisokulttuuri oli kuvioissa mukana?

- Silloin oli punkkarien ja rokkareiden valtakausi, mutta meidän kylällämme oli enemmänkin teddy-osastoa punkkarien sijaan. Itse kuuntelin etupäässä uutta aaltoa, mutta salassa myös Teddy & The Tigersiä. Myös ensimmäiset omat soittokokemukset liittyivät uuteen aaltoon. Kesä 1979 oli ensimmäinen vuosi, kun kävin keikoilla oikein kunnolla. Sliippareita ainakin käytiin katsomassa ja tokihan pieni kossuttelukin kuului huonolla itsetunnolla varustetuille nuorille miehille.

- Kyllähän tuossa vaiheessa näkyi selvästi, että joillakin murrosikä oli jo päällä ja he olivat ikään kuin siirtyneet toiselle tasolle, kun toisilla ei ollut asiasta vielä tietoakaan. Oli hiljaisia poikia peräkylilyä ja sitten jo niitä, jotka käyttivät aikansa suaven levittämiseen, tötterön muotoiluun ja tyttöjen vikittelyyn. Itse seurasin sujuvasti vierestä ja ihailin kovia jätkiä, jotka uskalsivat käydä jo tytöillekin juttelemassa.

Muistatko, mitä ajattelit valtionpäämies Kekkosesta?

- Kyllähän Kekkonen oli itsestäänselvyys ja oli melkoinen järkytys sitten, kun hän ei enää ollut presidenttinä. Kerran lähetimme itse asiassa Kekkoselle syntymäpäiväkortin luokan nimissä ja linnasta tuli takaisin kiitoskortti miehen nimikirjoituksella varustettuna.

Mitä sanoisit ysiluokkalaiselle Timolle nyt?

- Jaa-a, ainoastaan ehkä muistuttaisin siitä, miten pienellä panoksella saa aika paljon näkyvää aikaan, ajatellen ihan päättötodistustakin. Laajemmalta kannalta pyytäisin nauttimaan elämästä. Tuohon aikaan kun liittyy sekä hyvässä että pahassa ainutkertaisuutta ja huolettomuutta, joita ei enää koskaan saa takaisin. Takaiskutkaan, joita väistämättä tulee, eivät vuosien päästä tunnu enää kovinkaan suurilta.

Mikä on tuntumasi siihen, miten tämän hetken yläasteopiskelu eroaa eniten vanhasta?

- Opetusmenetelmissä ja –tyyleissä on varmaan tapahtunut kehitystä, mutta kyllä suurin ero on siinä, että tietoa ei enää päntätä. Enemmänkin painotetaan käsittääkseni sitä, mistä tieto löytyy ja millä tavalla sitä voi käyttää. Tietotekniikka on hallussa lähes kaikilla siinä missä vaikkapa itselläni ei ole moisestai puhettakaan. Jo yksin sen johdosta ajattelee, että ovatpa nuo fiksuja. Vaan lienevätkö sittenkään…toivottavasti!

Teksti: Miika Jalonen