Kakkonen kertoo

Toisen kanssa -tähdet kertovat toisistaan

Julkaistu keskiviikkona 26.03.2014

TV2 keskiviikkoisin 26.3.-30.4.2014 klo 21. Jaksot katsottavana Yle Areenassa kuukauden ajan.

Kuusiosainen draamasarja Toisen kanssa on tarina sosiaalityöntekijä Saarasta (Krista Kosonen), joka tulee raskaaksi väärälle miehelle. Lue alta, miten sarjan päänäyttelijät - Kososen ohella Mikot Leppilampi ja Nousiainen - luonnehtivat sekä roolejaan että toisiaan.

Krista Kosonen (Saara)

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näyttelen kummankaan Mikon kanssa. Nousiaisen kanssa aloitettiin rakastelukohtauksilla saman tien ja silloin huvitti, että on tämäkin tapa tutustua ihmiseen. Vaatteet vain pois ja sitten jutellaan ottojen välissä peittojen alla. On sitä toisaalta paljon huonompiakin tapoja tutustua.

Leppilampea olen nähnyt sosiaalisissa ympyröissä ja muissa hommissa niin paljon, että olin ihan wau, kun tajusin kuinka hyvä näyttelijäkin hän on.

Mikoista Nousiainen on pohdiskelevampi, kun taas Leppilampi aika nopea ratkaisuissaan. Kaikkein mukavinta on joka tapauksessa tehdä haastavia draamakohtauksia, joissa on suuria tunteita ja juuri niitä minulla näiden jätkien kanssa nyt oli.

Oma roolini Saara on lapsettomuudesta kärsivä sosiaalityöntekijä. Hän on henkilönä empaattinen, mutta lapsiasiassa toisaalta hyvinkin temperamenttinen. Ja jos on vuosia halunnut jotain, jonka sitten viimein saa, siitä pitää kynsin ja hampain kiinni, vaikka muut asiat jäisivät alle. 

Mikko Leppilampi (Touko)

Ensimmäisen jakson rakasteluyritys on kuvaava kohtaus koko sarjasta. Kaikki on päällisin puolin hyvin, muttei sillä tasolla, jolla kahden ihmisen pitäisi aidosti kohdata. Olen pitänyt Kristaa jo Teatterikorkeasta asti lahjakkaana ja karismaattisena näyttelijänä, mutta vasta nyt tajusin, miksi hän tekee niin paljon töitä. Krista on vain niin järjettömän hyvä, eikä tämä ole ylistämistä vaan faktaa.

Oli hienoa seurata Kristan näyttelemistä, koska siinä on kypsyyttä, jollaisen voi saada vain tekemisen kautta. Vain pitkässä projektissa näkee koko kaaren. Krista esim. tietää kuvakoot ja saattaa säästellä laajemmissa otoissa, mutta kun on lähikuvan aika, hän varmistaa asian ja pum, sitten tulevat kyyneleet tai mitä ikinä vaaditaankaan. Sellaisesta inspiroituu vastanäyttelijäkin.

Nousiaisen Mikko on ihmisenä kauhean huomioiva ja lämmin. Silloin on helppo rakentaa luottamussuhde, jota tarvitaan kun näytellään yhdessä. Vaikka hahmot olisivatkin napit vastakkain, se onnistuu paremmin jos siviilissä on saavutettu luottamus uskaltaa.

Toukon roolissa minun oli helppo tunnistaa tyyppi, joka tekee laskelmoidut ja akateemiset linjaukset elämästä. Ja kun paperilla kaikki on täydellistä, Touko ei voi käsittää, miten siihen voi mahtua mitään konfliktia.

Samalla hänessä on meidän sukupolvemme yksilökeskeisyyttä, jossa ensiksi tulevat minä, ura ja saavutukset ja sitten vasta muut. Näyttelijälle on terapeuttista tunnistaa tuollaisia ominaisuuksia itsessään ja saada mahdollisuus tavallaan jopa korjata niitä työn ohessa.

Mikko Nousiainen (Matti)

Kristalla ei ole tarvetta todistella mitään, vaan hänellä on luontevaa määrätietoisuutta. Silloin työnteko on helppoa. Mikko Leppilampi on ammattilainen, joka on onnistunut säilyttämään uskottavuuden myös näyttelijänä, mikä ei ole läheskään selviö, jos tekee noin paljon juonto- ja muita hommia.

Esittämäni Matti on valokuvaaja ja pohjimmiltaan hyvä ihminen, jolla on kuitenkin myös kiistattomia ongelmia. Kristan hahmo pääsee avaamaan niitä omalla määrätietoisuudellaan ja auttaa Mattia siten elämässä eteenpäin.

Suuri osa hahmosta syntyi vasta kuvauksissa Kristan ja Laurin (Nurkse, ohjaaja) kanssa. On ihan parasta, jos löytää ihan loppuvaiheessa roolista jotain, mitä ei ole tajunnut edes ajatella. Tuollaista rakentumista ja oivaltamista ei tapahdu jokaisessa projektissa.

Haastattelut: Miika Jalonen