Armotonta menoa korkeissa koroissa
Julkaistu perjantaina 19.03.2010
Haaveiletko merkkisuunnittelijan saappaista tai luksuslaukusta? Uskotko amerikkalaiseen unelmaan? Epäiletkö, että tehostaminen työpaikallasi ei paranna tulosta? Irtisanottiinko sinutkin, vaikka työn jäljessä ei ollut moittimista?
Etnologi Mirja Tervo pääsi töihin amerikkalaiseen luksuskenkäsalonkiin New Yorkiin ja joutui parin vuoden työrupeaman jälkeen pohtimaan kaikkia yllämainittuja kysymyksiä. Vähän kerrallaan korkokenkien takaa alkoi paljastua toisenlainen todellisuus, josta luksus oli itse asiassa kaukana.
Tervon myymiä kalliita kenkiä ostivat ihmiset, jotka uskoivat muotikengän mukana ostavansa myös statusta, valtaa ja arvostusta, moni uskoi korkokenkien auttavan myös hyvien naimakauppojen solmimisessa. Ei väliä, vaikka huonosti istuvat kengät vuosien kuluessa tuhosivat kantajansa jalat, sillä ”Pain is beauty”, kuten kaupan asiakkaat toisilleen toistelivat.
Amerikkalainen työkulttuuri paljastui paljon kovemmaksi kuin moni suomalainen osaisi edes kuvitellakaan. Myyjät tekivät töitä provisiopalkalla ja jos ei onnistunut myymään kenkiä, joutui ottamaan työnantajalta lainaa, joka perittiin seuraavasta tilityksestä takaisin. Managerit hengittivät niskaan ja jos tulos oli huono, ei muuta kuin ulos lähimmästä ulko-ovesta. Työilmapiiri oli kilpailuhenkinen, koska kaikki taistelivat samoista asiakkaista. Toinen myyjä oli toiselle susi.
Luksuskenkäkaupan myyjä näki myös, miten monet asiakkaat sairastuivat oniomaniaan, ylettömään, pakonomaiseen ostovimmaan. Se näkyi erityisesti alennusmyynneissä, joissa asiakkaat tappelivat kengistä nyrkein tai saivat hermoromahduksia. Silti mikään ostaminen ei tuntunut poistavan itse ahdistusta, jota shoppaamisella yritettiin lääkitä.
Mutta sitten tuli lama ja Mirja Tervokin irtisanottiin. Luksuksen maailmassa ei armoa tunneta.
Seitsemäs taivas –ohjelmassa 11.4.2010 klo 21 Mirja Tervoa haastattelee Maarit Tastula.