"Lapsen syntymä on draaman näyttämö"

Julkaistu torstaina 27.01.2011

Sydänääniä on tässä ajassa poikkeuksellinen ohjelma. Dokumentaariset, kohteitaan kunnioittavat sarjat tuntuvat eilispäivän ohjelmistolta. Sydänääniä osoittaa, että asia on päinvastoin.

Sydänäänien kaltaisia dokumentaarisia sarjoja tehdessä yritämme muistaa, että vaikka kuvaamme todellisuutta, lopputuote täytyy toteuttaa samojen lainalaisuuksien mukaan kuin draamaohjelmisto. Siksi olennaista on rajata todellisesta elämästä näyttämö: hetki, jossa draaman kaari toistuvasti toteutuu.

Lapsen syntymä ja sitä ympäröivät hetket on tällainen näyttämö. Syntymää edeltävät kuukaudet ovat jännittävää aikaa, odotuksen, toiveiden ja pelon täyttämää. Aikaa, jolloin tehdään lupauksia tulevaa varten. Lapsen syntymä on useimmiten onnen ja ihmetyksen täyttämä draaman kulminaatiopiste. Mutta tärkeää on myös, mitä sen jälkeen tapahtuu. Pitävätkö lupaukset? Jatkuuko onni?

Suurin haaste Sydänäänien tuotannossa oli itse synnytysten kuvaaminen. Perheiden kanssa löytyi varsin nopeasti yhteinen sävel, miten kuvausryhmä voisi tilanteissa toimia ja missä rajat kulkevat. Haastavinta kuvausryhmille oli ehtiä synnytyksiin ja kyetä kuvaamaan tilanteet loppuun saakka.
Kenellekään ei tullut yllätyksenä, että synnytyksen käynnistymistä ja sen kestoa ei voinut etukäteen ennustaa. Siksi suurin kiitos sarjan onnistumisesta kuuluu kuvaustiimille: ohjaaja Annika Grofille, 2. Ohjaaja Hanna Karppiselle ja kuvaajille Marko Luukkoselle sekä Arttu Peltomaalle.

Etukäteen emme voineet merkitä työvuorolistoihin synnytyksiä. Päivystämisjärjestelyillä ja tuurausmenettelyillä saimme kuvaukset kuitenkin onistumaan. Päivystäminen oli rankkaa ja kuluttavaa mutta siitä huolimatta kuvausryhmä onnistui luomaan kuvauksen kohteisiin harvinaisen hyvän ja intiimin suhteen. Vaikka työ oli arvaamatonta, siihen suhtauduttiin antaumuksella.

Eero Hietala / Aito Media, sarjan tuottaja