Eksotiikka maistui 70-luvun lastenohjelmissa
Julkaistu keskiviikkona 29.01.2014
Niina Hakalahti on suomalainen kirjailija, toimittaja ja kirjoittajakouluttaja. Lapsuuden joululähetys oli hänestä suuri hitti. Lastenohjelmien eettisyys ja huumori ovat myös tärkeitä.
Hakalahti muistaa lapsuudestaan erityisesti jouluaaton lastenohjelmat ja niiden uskomattoman runsauden, kun ohjelmia yhtäkkiä tulikin katsottavaksi peräjälkeen.
- Oli nautinnollista herätä jouluaattona katsomaan lastenohjelmia. Katsoimme niitä yhdessä isosiskoni kanssa, Hakalahti muistelee.
Muutoin lapsille suunnattua ohjelmaa oli rajoitetusti, eikä tietenkään ollut mitään tallennusvälineitä tai muita medioita.
Kirja oli joskus tärkein media
Kirjailijan oma suhde lastenohjelmiin on saanut alkunsa aikana, jolloin mediamaailma oli vielä kovin erinäköinen kuin tänä päivänä.
- Olen syntynyt vuonna 1966, ja siihen aikaan lastenkulttuuri kuten kirjat ja teatteri olivat mustikoita ja lakkoja, mutta television lastenohjelmat olivat vähän kuin mango tai avokado: Hyvää, jännittävää ja uutta!
- 1970-luvun alussa tärkein media oli kirja. Vaikka kirjat ovat aina olleet elämässäni erityisellä sijalla, television lastenohjelmilla oli silti oma roolinsa.
Äiti salli vain hyvät lastenohjelmat
- Laadukas lastenkulttuuri on rakentanut minusta tämän ihmisen, joka olen. Äitini arvosti hyvää lastenkulttuuria ja oli erittäin tarkka siitä, mitä televisiosta sai katsoa. -Hyvät, lapsille suunnatut ohjelmat olivat ”visuaalista ravintoani”.
- Ihmisen kulttuuriset solut muodostuvat lapsuudessa, kirjailija pohtii lastenohjelmien merkitystä lapsen kehitykselle.
Niinan omasta tuotannosta löytyy myös yhtymäkohtia lastenohjelmiin. Kirjailija on kirjoittanut kolme lastenkirjaa, joissa kaikissa seikkailee Tuukka-Omar-niminen päähenkilö.
- Tänä vuonna ilmestyy kaksi kirjaa. Toisen kirjan aiheena on runoja vauvaperheille. Syksyllä ilmestyy vielä romaani, Hakalahti vinkkaa.
Pikku Kakkonen on varma valinta
Kahden pojan äitinä Hakalahti mainitsee Ylen lastenohjelmatuotantoa moraalisesti ja eettisesti kestäväksi, mitä ei kirjailijan mukaan voi sanoa kaikista kaupallisten kanavien tuotannoista.
- Kun nyt jo teini-ikäiset poikani olivat lastenohjelmaiässä, oli mukavaa, että saattoi antaa heidän huoletta katsoa Pikku Kakkosta ja viikonlopun lastenohjelmia.
- Ohjelmien kautta esiin nousi hienovaraisesti erilaisia teemoja ja aiheita, koko pienen lapsen todellisuuden kirjo. Esimerkiksi Kaapo-sarjassa arjen harmit, pulmat tai ilot esitettiin huumorin ja seikkailun kautta.
- Huumori ja ilo ovat itseisarvoja, Niina Hakalahti korostaa
Teksti: Henrik Tuominen