Kakkonen kertoo
Mies Pasilan takana
Julkaistu maanantaina 16.02.2009
Kakkonen esitti Pasilan ensimmäisen tuotantokauden keväällä 2007. Vaikka sarja ei ollut välitön hitti, sana svengaavasta poliisikomediasta alkoi kiertää ja viimeistään 19. tammikuuta alkaneen uuden kauden myötä voitiin puhua tv-ilmiöstä. Erityinen osuus Pasilan tarinassa on ollut internetillä; keskustelufoorumeilla käy jatkuva kuhina ja mm. Facebookin ryhmissä Pöystillä ja kumppaneilla on kymmeniä tuhansia faneja.
Kävelylenkillä puhelimeen vastaava Atte Järvinen on luonnollisesti tyytyväinen Pasilan menekistä.
- On hienoa, että sarjan ovat löytäneet monet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät nähneet jaksoakaan silloin kun se tuli tv:stä ensimmäisen kerran. Olen itsekin lukenut keskustelupalstoja ja ystävät ovat raportoineet minulle kuulemiaan keskusteluja.
Etenkin nuoret ovat löytäneet Pasilan. Ilmiö ei ole Järviselle uusi, sillä hän kirjoitti aikanaan myös Itsevaltiaita, joka "oli lopulta lähes lastenohjelma - tai ainakin lapset katsoivat sitä eniten". Mies kuitenkin kavahtaa, kun yritän sovitella hänen ylleen sukupolvivaikuttajan viittaa.
- Sarja ei kannusta huumeiden käyttöön tai vastaavaan ja on siinä mielessä vastuullinen nuortensarja, mutta mitään muuta vastuuta en ota.
Ja vaikka kurssi on kova, suosio ei ainakaan vielä ole ylittänyt pahamaineista rajapyykkiä, jolta ei sen ylittämisen jälkeen ole paluuta: yksikään naistenlehti ei ole pyytänyt Järvistä esittelemään vaatekaappiaan.
- Mutta eipä vaatekaapissani kyllä mitään mielenkiintoista olekaan. Käsikirjoittajat eivät ylipäätään ole kovin kiinnostavia tai ainakin he ovat tällaisissa asioissa ujompia kuin vaikkapa esiintyvät taiteilijat.
Inspiraatiota käsikirjoittaja kertoo saavansa erityisesti idiooteista.
- Ihmiset, joilla on voimakkaat mielipiteet ja vähän taustatietoa, ovat Pasilan peruskauraa. Viime aikoina nähty Mikkosen perheen mediarumba on hyvä esimerkki. Kun moraalinen närkästys ja kyvyttömyys prosessoida sitä yhdistyvät, tuloksena on useimmiten jotain hauskaa.
Räväkät tilanteet ja mielipiteet ovat Pasilan peruspiirre, mutta tarkoituksellisesta provokaatiosta Järvinen sanoutuu irti.
- Provosointi on helppoa, jos riittää että saa jonkun suuttumaan. Hyvä provokaatio on sellaista, ettei vilpittömästi voi ymmärtää miksi joku vetää herneen nenään.
Atte Järvinen ei ylipäätään pidä Pasilaa kovinkaan rohkeana sarjana, vaikka se käsitteleekin isoja teemoja suhteellisen räväkästi.
- Kyseessähän on loppujen lopuksi aika hyväntuulinen ohjelma.
Pasila-hahmojen yhteydet tosielämän henkilöihin ovat hienovaraisia - paitsi yhdessä tapauksessa.
- Mietin pitkään Juhani Kontiovaaran nimeä, koska se on niin kömpelösti lähellä, ettei kukaan voi sitä missata. Nimihän on ihan kolmevuotiaan huumorilla valittu. Sitä en kuitenkaan tiedä, mitä oikea Kontiovaara hahmosta ajattelee.
Pasila on kerännyt paljon kiitosta ilmeikkäästä ääninäyttelystään, josta vastaavat mm. Jani Volanen, Kari Hietalahti, Mari Lehtonen ja Juho Milonoff. Ei siis ihme, että näyttelijöiden kanssa työskentely on ollut ohjaajastakin palkitsevin prosessi koko sarjan teossa.
- On ollut mahtavaa irrotella studiolla. Nauhoituspäivät ovat olleet raskaita, mutta tosi hauskoja. Olen monta kertaa miettinyt, että jos roolitus olisi ollut huonompi, sarja ei olisi toiminut ollenkaan
PÖYSTI PURKUVENTTIILINÄ
Atte Järvinen ei ole vielä päättänyt, haluaako hän tehdä kolmannen kauden Pasilaa. Sarja kun ei ole lähtökohdiltaan sellainen, että sitä voisi tehdä sitcom-tyyliin monta sataa jaksoa.
- Pasilan asetelma ja maailma ovat tahallaan vähän erikoisia. Siinä on hirveä määrä näkymättömiä rajoja, joita en halua rikkoa. En haluaisi tehdä jaksoa jossa sarjan maailma muuttuu liikaa, koska asetelman staattisuus jostain syystä kiehtoo minua.
.jpg)
Varsinaista poliisisarjasuosikkia ei Pasilan tekijällä ole.- En ole juuri edes katsonut poliisisarjoja, mikä saattoi olla yksi syy oman tekemiseen. On vapauttavaa tehdä ilman esikuvia.
Oletko Pasilan saatossa oppinut jotakin Pöystiltä?
- En. Mutta hahmon kirjoittaminen on kyllä terapeuttista, koska elämämme risteää joissakin kohdin. Pöysti käyttäytyy usein tavalla, jolla haluaisin mutten kehtaa. Siinä mielessä hahmo on jollain tapaa ahdistuksenpurkuventtiili.
Laadukkaalla ja ajassa kiinni olevalla animaatiolla luulisi olevan potentiaalia ulkomaillakin. Atte Järvisen mielestä Pasila on kuitenkin niin leimallisesti suomalainen, ettei se avautuisi muualla.
-En usko että menestyisi. Enkä kyllä haluaisi kuulla Repomiestä käännettynä norjaksi.
Yksi Pasilan vahvimmista ominaispiirteistä on puheen nopea rytmi.
-Animaatiomuoto mahdollistaa paljon, koska studiossa eivät ole kamerat päällä ja siellä voi ottaa enemmän uusiksi. Treenata, pyöritellä ja improta, mikä olisi kameratuotannossa raskasta. Rytmi olisi varmasti hitaampi, jos Pasila olisi tehty kameratuotantona. Kuunnelmamuodossa pystyy leikkimään puheella enemmän.
Ohjaajaksi siirtyminen ei ollut Järviselle kovinkaan suuri kynnys.
- Minulle on selvää, millä tavalla tekstini pitää tehdä. Edelleen animaatio on ohjaajalle helpompi, koska siinä pääpaino on näyttelijäohjauksella, ei kuvauspaikan ja avustajien koordinoinnilla. Kuunnelman ohjauksesta jää koko kuvauspaikan ja massiivisen koneiston hallinta pois. Kirjoitan parempaa tekstiä, jos tiedän, että ohjaan sen itse. Muussa tapauksessa alan kirjoittaa tekstiä yliselkeäksi, jotta vääriä tulkintoja ei syntyisi.
KOMEDIAN AINEKSISTA
Pasila-maestron työskentelyssä on yksi, selkeä resepti: kirjoittamista, kirjoittamista ja kirjoittamista.
- En usko siihen metodiin, että tuijotellaan kattoon, työstetään ooppera päässä valmiiksi ja sitten on sihteerintyötä laittaa kaikki paperille. Ihminen ajattelee lähinnä puhuessaan ja kirjoittaessaan. Kirjoitan paljon, ja paljon menee myös roskiin. Tekemällä ja hakemalla syntyy parempia ideoita kuin ranskalaisia viivoja ja ideakarttoja tekemällä.
Atte Järvinen ei ole perheensä ainoa käsikirjoittaja: isä Pentti on pitkän linjan tekijä, jonka meriittilistalta löytyvät mm. Hukkaputki ja radiokuunnelmasarja Vainaja. Yhteinen ammatti on tuonut isä-poika-suhteeseen hauskan lisän, ja Järviset kommentoivat toistensa tuotoksia säännöllisesti.
- Lapsuudesta muistan, kuinka faija istuskeli vintillä työhuoneessaan, mietiskeli ja poltteli sikaria. Isä on varmasti vaikuttanut myös siihen, että suhteeni ammattiin on ollut aika realistinen ja myös positiivinen, koska isä on pitänyt ammatistaan. Olen nähnyt käsikirjoittamisen sellaisena kuin se on valvomisineen päivineen ja silti pitänyt siitä.
- Lisäksi faija on ollut merkittävä vaikuttaja myös siinä, että se näytti minulle pienestä asti hyviä juttuja. Näin Chaplinit, Marxit, Monty Pythonit ja Mel Brooksit heti kun isä katsoi, että olen sen ikäinen että voin niitä ymmärtää. Sitä kautta sain ehkä vähän etumatkaa moniin, jotka katsoivat siihen aikaan James Bondia, He-Mania tai ylipäätään sellaisia ohjelmia, jotka eivät herättele kirjoittajaa samoin kuin ehkä vähän paremmin kirjoitetut jutut.
He-Manin ja Monty Pythonin välillä on kieltämättä pieni kontrasti.
- Joo, ja kun arvostin isää, en ikinä ajatellut että minun pitäisi digata jostakin Bondista sen vuoksi, että kaverit sitä katsoivat. En kokenut vertaispainetta katsoa mitään mistä en pitänyt. Minulle David Niven on ainoa oikea Bond.
Kuten on jo tullut ilmi, Järvisellä on kirjoittamiseen poikkeuksellisen mutkaton asenne. Kaikki mystifiointi ja työn vaikeuden korostaminen puuttuu tyystin.
- No, itse puhun komediasta, jonka suhteen ahdistus on pahin ongelma. Vaikka huumorikin lähtee ahdistuksesta ja kyynisyydestä, eikä ihminen, jonka mielestä kaikki on hyvin voi kirjoittaa hyvää komediaa, tekoprosessin pitäisi olla jollain tavalla pelleilyä. Ei läskiksi lyömistä, mutta pelleilyä.
Pasilan tapauksessa mutkattomuuden löytäminen ei ollut kuitenkaan helppoa.- Aluksi listasin hirveästi asioita, joita en halunnut sarjassa olevan. Mietin, ettei siinä saa olla tällaisia ja tällaisia kliseitä ja lopulta huomasin rajanneeni ison määrän asioita pois. Lopulta oli pakko hyväksyä, että pitää vaan miettiä mitä siinä pitää olla, mikä naurattaisi minua tai kavereitani ja niin edespäin.
Mistä aineksista sitten syntyy tehokkain komedia?
- Epäkohdista, rajoituksista ja kielloista, varsinkin sellaisista joissa ei ole järkeä.
Tyylikkäin satiiri on noussut usein esiin sellaisissa autoritäärisissä yhteiskunnissa, joissa viesti on pitänyt muotoilla hienovaraisemmin.
- Aivan. Ja sensuurissa joku huumoriosaston valvojapäällikkö on saattanut pitää vaarallisena vaaratonta ja päästänyt läpi materiaalia, joka onkin vaarallista muttei näytä siltä. Diktatuuri voisi silti olla työskentelyn suhteen ongelma, mutta sanotaanko, että sellainen ahdistava juntta voisi tehdä terää.
Asiasanat: