Kakkonen kertoo

Jäähyväiset television taikamaailmalle

Julkaistu torstaina 21.10.2010

Sunnuntaina 24. lokakuuta saa päätöksensä pitkä ja ansiokas tv-ura, kun tuottaja-toimittaja Helena Itkonen luotsaa Inhimillisen tekijän lähetystä viimeisen kerran. 13-vuotiasta ohjelmaa sen alusta asti vetänyt Itkonen myöntää, että syrjään siirtyminen ei ole helppo paikka.

- Irtipäästämisen surutyö on vielä aivan kesken. Jään kaipaamaan monia asioita: tv-studion taikamaailmaa ja valoja, toimittajan työn parhaita hetkiä – sekä tietysti keskusteluja viisaiden vieraiden kanssa. Ihmisten, jotka ovat kokeneet paljon ja selvinneet.

Ihan lopussa ei konkarin työ kuitenkaan vielä ole, sillä ensin on edessä uuden juontajan valitseminen ja valmentaminen, joissa Itkonen on luvannut olla tiiviisti mukana.

- Mistään mestari-kisälli –asetelmasta ei ole kyse, mutta on hienoa olla siirtämässä vuosien varrella kertynyttä osaamista eteenpäin. Inhimillisen tekijän kaltaiseen ohjelmaan liittyy ihan omanlaistaan tekemisen taitoa. Kun seuraaja pääsee hyvään alkuun, hän voi sitten lähteä omalla osaamisellaan kehittämään sarjaa Annen (Flinkkilä, toinen toimittaja) kanssa.

Vaikka Itkonen puhuukin surutyöstä, hän painottaa olevansa tyytyväinen siihen, mitä on voinut ja saanut uransa aikana tehdä.

- En osaa sanoa, mitä tekisin toisin. Minulla on hyvä mieli siitä, että olen käyttänyt työvuoteni hyvin. Olen saanut toteuttaa ideoitani ja lisäksi voinut tehdä ohjelmia, joista uskon olleen katsojille iloa, hyötyä ja apua. Tämä on rauhoittava ajatus ja luulen, että se helpottaa melkoisesti irtipäästämistä. En ole hukannut leiviskääni.

Itkonen hymähtää, ettei ole muutenkaan odottanut eläkevuosia tehdäkseen mukavia asioita.

- Olen tehnyt niitä aina! Ehkä siksi minulla on nytkin sellainen tunne, etten jää laakereilleni lepäämään, vaan saatan vielä kirjoittaa tai kouluttaa ihmisiä tv-työssä ja –esiintymisessä. Olen virkeä ja hyväkuntoinen ja haluan edelleen sekä kehittää osaamistani että tehdä ihan uusiakin asioita. Aivan hiljattain pääsin Sara Hildenin kuvataideakatemiaan opiskelemaan kuvataidetta.

Lehtitoimittajaksi opiskellut Helena Itkonen aloitti YLE-uransa vuonna 1975 päästyään ajankohtaistoimitukseen Tasavallassa tapahtuu –makasiinin toimittajaksi. Televisio lumosi nuoren tekijän välittömästi.

- Tajusin heti, että tämä on se juttu. Muistan elävästi, kuinka seurasin tv-juontajien työtä ja ammattitaitoa ihaillen. Kuvan ja äänen maailmassa oli aivan erityistä tenhoa. Tunne on säilynyt. Vielä tänäkin päivänä saatan pysähtyä seuraamaan studion valoja, joissa tiivistyy television koko taika.

1980-luvulla Itkonen eteni ensin Ajankohtaisen kakkosen toimitussihteeriksi ja sitten saman ohjelman tuottajaksi. Molemmissa tehtävissä hän oli kaikkien aikojen ensimmäinen nainen. Veteraani toteaa lakonisesti saaneensa kokea sukupuolensa vaikutuksen kantapään kautta.

- Suhtautuminen sekä naisiin että erityisesti naisiin esimiestehtävissä oli ongelmallista tavalla, jota on tänä päivänä vaikea kuvitella. Jouduin yksinkertaisesti taistelemaan oikeudestani tehdä työtä.

Tilannetta kuvastaa nykynäkökulmasta hyytävä esimerkki.

- Presidentti Koivisto kutsui ajankohtaistoimituksesta delegaation saunomaan. Kun kerroin esimiehelleni, että haluan tuottajana ilman muuta mukaan, hän totesi että ikävää, kaikki paikat ovat jo täynnä. Pari päivää saunaillan jälkeen kuulin eräältä mukana olleelta, kuinka Koivisto oli ihmetellyt miksei delegaatiota oltu saatu täyteen.

Vaikka tasa-arvo olikin 1980-luvun Ylessä vielä hakusessa, Itkonen kuitenkin selviytyi – itse asiassa niin hyvin, että käytävillä muistellaan yhä hänen päättäväisyyttään ja tarmokkuuttaan. Ajoittain kenties jopa pelonsekaisella kunnioituksella…

- Kaipa pärjäsin ihan hyvin, koska tiesin mitä haluan. Eikä sukupuoleni ollut koskaan ongelma toimittajille, vaan päälliköille. Meillä oli Ajankohtaisessa kakkosessa hirveän hyvä porukka, aivan alan huipputekijöitä. Ari Korvola, Jyrki Richt, Mari Kiukas, Maarit Tastula, Sakari Kilpelä, Flinkkilän Anne, Ilkka Saari. Muutaman vuoden ajan paiskimme hullun lailla töitä aivan kerran elämässä –fiiliksellä. Teimme hyviä lähetyksiä ja saimme työryhmän kanssa mm. valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Todettakoon, että Helena Itkosella oli osuutensa myös paraikaa tapetilla olevan A2-teemaillan kehittämisessä.

- Ohjelma oli kyllä jo olemassa, mutta tuottajakaudellani se rakennettiin formaatiksi ja teemailta alkoi ilmestyä neljä kertaa vuodessa. Itse asiassa teemaillalla oli iso vaikutus Inhimillisen tekijänkin syntyyn, koska Ajankohtaisessa kakkosessa olin tottunut tuottamaan viidestä kuuteen ideaa viikossa ja teemoja tarvittiin vain neljä vuodessa. Aloin olla ideoiden kanssa ihan pulassa, kun niitä tuli enemmän kuin oli käyttöä ja lopulta ehdotin Isomäen Pirjolle ja Annelle uutta ohjelmaa.

Niin, Inhimillinen tekijä. Ohjelmana jo käsite, josta Helena Itkonen varmasti ennen kaikkea tullaan muistamaan.

- Niihin aikoihin Ajankohtaisen kakkosen keskusteluohjelma oli Yhden illan pysäkki, jota esitettiin lauantaisin ja jolle piti kehittää seuraaja. Minä, Pirjo ja Anne kehitimme Inhimillisen tekijän siltä pohjalta, mitä haluaisimme itse televisiosta katsoa.

- Se, mitä alussa ajattelimme, pätee edelleen. Inhimillisessä tekijässä etsitään vieraiden tarinoista ja kohtaloista inhimillistä puolta. Lavasteessa on ollut alusta asti mukana vääristävät peilit, jotka kuvastavat sitä, että ihmisten on vaikea nähdä inhimillisiä puoliaan. Kun niitä pohditaan vieraiden kanssa, katsojillekin tarjoutuu tilaisuus pohtia asioita oman elämänsä mitassa.

Inhimillisen tekijä nimi sai alkunsa heitosta, johon ei suhtauduttu alun perin ihan vakavasti.

- Silloinen taustatoimittaja Sari Virtanen sanoi yhdessä palaverissa, voisiko nimi olla Inhimillinen tekijä. Aloimme kaikki nauraa ja itse heitin, että joo joo, ja pannaan mukaan vielä ”ja muita lieventäviä asianhaaroja”. Mutta niin vain nimi jäi itämään ja sillä on lopulta ollut hyvinkin suuri merkitys ohjelmaidean käytännön toteutuksessa.

Kuten kaikki käsitteet, myös Inhimillinen tekijä saa säännöllisesti osakseen monenlaista huomiota. Tölviville kolumnisteille kyseessä on ollut helppo maali ja tutkimusten perusteella erityisesti nuoret miehet pitävät ohjelmaa vihonviimeisenä esimerkkinä ”Ylen nyyhkyterapoinnista”. Helena Itkonen naurahtaa: koirat haukkuvat, karavaani kulkee.

- Inhimillinen tekijä on suunnattu tietylle katsojaryhmälle, ja jos tuollainen kritiikki jotain kertoo niin sen, että kohderyhmäajattelumme on osunut oikeaan. Itse asiassa viime vuosina katsojiksi on tullut ikäistemme naisten lisäksi nuorempiakin naisia ja myös miehiä, joskaan ei niitä nuoria. Eihän Inhimillinen tekijäkään ole aivan samanlaisena pysynyt, vaan olen koko ajan kiinnittänyt huomiota siihen, että se pysyy ajassaan kiinni.

Harva tv-ohjelma pääsee nykyään kolmentoista vuoden ikään. Tuottajalla itsellään ei ole pienintäkään epäilystä siitä, mistä saavutus johtuu.

- Inhimillinen tekijä on säilyttänyt linjansa ja arvokkuutensa tv-maailman sirpaloituessa ja keventyessä. Laadun ja säilymisen tae on rauhallinen keskustelu niin, että vieraat ovat päähenkilöitä. Olen tyytyväinen siitä, että olemme itse uskoneet ohjelmaan ja jaksaneet taistella sen puolesta. Kerranhan ohjelma jo lopetettiin.

Helena on varma myös siitä, että Inhimilliselle tekijälle on tilausta myös jatkossa.

- Luulen, että television muuttuminen yhä ohuemmaksi ja kaupallisemmaksi tukee ohjelman menestystä, koska se on erilainen ja tarjoaa vaihtoehdon. Kukaan muu kun ei tällaisia ohjelmia Ylen lisäksi tee.

Teksti: Miika Jalonen, kuvat: Laura Pohjavirta

Inhimillinen tekijä sunnuntaisin klo 21. Ohjelman kotisivut.