Kakkonen kertoo
Tonttu Toljanteri muutospaineissa
Julkaistu keskiviikkona 01.12.2010
TV2 joulukuussa 2010: arkisin n. klo 7.40 ja 17.50, viikonloppuisin n. 8.40. Jaksot katsottavana YLE Areenassa neljän viikon ajan ensilähetyksestä.
Tonttu Toljanteri on yksi niistä Kakkosen ohjelmista, joita toivotaan - ellei suorastaan vaadita - ympäri vuoden. Nyt toive toteutuu vähintäänkin tuplana, sillä Toljanteri nähdään uudessa seikkailussa sekä tänä että ensi vuonna.
Sarjan äiti, käsikirjoittaja Annukka Kiuru ja toinen isä, ohjaaja Olli Mononen (toinen on tietysti näyttelijä Kunto Ojansivu) tekivät ensimmäisen Toljanterin jouluksi 1998. Alkusysäys tontun hahmoon tuli Kiurun tuttavamiehestä, jonka vaimo tapasi kuvata puolisoaan melkoiseksi tontuksi.
- Kyseinen henkilö on suoraan sanottuna aika kova tonttuilemaan, mutta kyllä hän on silti ottanut esikuvan asemansa kunnialla, Kiuru naurahtaa.
Monosen mukaan Toljanteri tekee kaiken täydellä sydämellä, mutta niin harkitsemattomasti, ettei vaikeuksilta voi välttyä.
- Pohjallahan hahmossa on se, että vaikka Toljanteri on aikuinen tonttu, hän on sisimmässään kuin eskari-ikäinen poika, joka tuusaa kaikenlaista ja ajattelee vasta sitten. Tosin sellaisiahan me miehet olemme usein muutenkin.
Toljanterin vankasta suosiosta kertoo myös se, millaisella innolla tieto uudesta joulukalenterista on otettu vastaan.
- On tullut suunnilleen sellaisia kommentteja, että joulu on pelastettu tai että lapsuuden joulu muistuu mieleen, ohjaaja myhäilee.
Tekijöillä on luomuksensa vetovoimasta selkeä, kenties hieman yllättäväkin näkemys.
- Vaikka puitteet ovatkin jouluiset, meillä on aina taustalla joku ajatus tai havainto tämän hetken tilanteesta perheiden elämissä, jonka sitten tuomme Toljanterin maailmaan, Mononen sanoo Kiurun kompatessa:
- Miljöö ja tontut antavat mahdollisuuden revitellä ja liioitella tilanteet ihan älyvapaiksi asti, mutta kyllä niin aiheen kuin tarinankin täytyy silti koskettaa henkilökohtaisesti.
Tänä vuonna tuo aihe on se, miten turvatonta on sekä lapselle että aikuiselle kun kaikki halutaan muuttaa. Tonttulassa se tarkoittaa sitä, että muutosuhan alle joutuu koko joulu Tommi Erosen esittämän konsulttitontun toimesta.
- Konsultointi ei sano terminä monelle lapselle mitään, mutta muutokset niin perheitten kokoonpanoissa kuin päiväkodeissa tai kouluissakin ovat useille enemmän kuin tuttuja. Jokainen lapsi tietää, miltä se tuntuu. Ja tällä joulukalenterilla me haluamme puolustaa pysyvyyttä, Kiuru linjaa.
Toljanterissa konsultointi rinnastetaan Monosen mukaan myös siihen, kuinka järkevää lopulta on, että toiset tulevat sanomaan miten pitäisi toimia.
- Oikein tiukalle pistettäessä eniten joutuvat yleensä kärsimään lapset ja lapsenmieliset.
Kun teemoista kerran jo oli puhetta, mainittakoon että Oikean joulun salaisuudessa on mukana myös se ikiaikaisin – hyvän ja pahan kamppailu.
- Lähtökohtana oli ajatus siitä, että aina on ollut hyviä ja pahoja. Oli kyseessä sitten pieni tai iso poika, joudutaan hakemaan hyväksyntää muilta. Me kysymme, kuinka pitkälle ollaan menossa siinä, että on tehtävä jotain pahaa, jotta hyväksytään porukassa. Valinta on kuitenkin viime kädessä jokaisen oma. Se on tehtävä itse.
Painavista aiheista huolimatta ehdoton avainsana Toljanterin saagassa on tietysti hauskuus, joka tempaa mukaansa myös kirjoittajan.
- Uutta Toljanteria aloittaessa paine on hetken aikaa kova, koska muoto on niin vaikea. Pitää olla kokonaiskaari ja sen ohella 24 omillaan toimivaa osaa, jotta sieltä täältä katsovatkin pysyisivät kärryillä. Mutta kun aihe löytyy, tuntuu ihanalta nähdä päähenkilöt silmissään ja hykerrellä sille, miltä Kuntsi (Ojansivu, toim. huom.) kohtausta tehtäessä kenties näyttää.
Seuraavankin Toljanterin aihe on jo selvillä. Ensi vuonna tonttumme nimittäin sairastuu tuhmaikään…
- Toljanteri ei ole ikinä käynyt uhmaikää läpi ja nyt se iskee joulun alla. Nykyäänhän puhutaan, että monet aikuisetkin ovat uhmaikäisiä, joten käsillä on toinen iätön ongelma, Olli Mononen sanoo.
- Myös liiallinen kiltteys voi olla haitaksi, eikä tuhmuudesta voi kertoa ilman sitä, jatkaa puolestaan Kiuru.
Vaikka Toljanteria esitetään vain joulukuussa, Kiurulle ja Monoselle sarja on tällä hetkellä lähes ympärivuotinen projekti. Mononen heittää, että on mennyt joulua koko ajan kohta kaksi vuotta.
- Nytkin suunnittelemme jo lavasteita ja puvustusta, jotta päästään keväällä kuvaamaan.
Urakka maksaa kuitenkin vaivan, kun pääsee todistamaan sellaisia tilanteita kuin Annukka Kiuru Jyväskylän Citymarketissa 1990-luvun lopulla.
- Näin vierestä, kuinka pieni poika kinusi karkkia äidiltä, joka pystyi kuitenkin tiukkana. Lopulta poika sanoi tuskaisesti ”voi mavon silmä”. Silloin tuntui siltä, että jes, nyt lähtee!
Teksti: Miika Jalonen