Juttuarkisto

Vampyyreita, muodonmuuttajia ja ihmissusia

Julkaistu perjantaina 11.02.2011

True Blood (K15) TV2:ssa maanantaisin 14.2.2011 alkaen klo 22.35. Tarkat esitys- ja uusintatiedot ohjelmaoppaassa. Jaksot katsottavana YLE Areenassa kahden viikon ajan ensiesityksestä.

HUOM! SARJA ON TAUOLLA JÄÄKIEKON MM-KISOJEN AJAN 2.-9.5. VIIMEINEN JAKSO ESITETÄÄN 16.5.

Kymmenvuotispäivänä äidiltä saatu Taru Sormusten herrasta lienee yhä mieluisin koskaan saamani lahja. Olin jo aiemmin lumoutunut vaikkapa Ivan Bilibinin kuvittamista venäläissaduista tai vilkuillut salaa Hammerin vanhoja kauhuelokuvia, mutta vasta fantasian kantateos avasi portit mielikuvituksen maailmaan toden teolla.

Minusta kehkeytyi keskivakava Tolkien-fani. Jonkun aikaa kuuluin jopa Suomen Tolkien –seuraan, vaikka varhaisteini-ikäiselle maalaispojalle kerholehtien raportit yliopistonuorten kekkereistä jäivätkin vieraiksi. Vuosien saatossa into fantasiaan laantui. Sitä ennen vuorossa olivat kuitenkin vielä kauhu ja erityisesti vampyyrit.

Yläasteella klassinen fantasia alkoi nimittäin tuntua lällyltä ja kaavamaiselta. Aloin kaivata jotain hurjempaa, dramaattisempaa, verevämpää. Mikä sopisi määritelmään paremmin (Veren kirjojen ohella...) kuin vampyyri – ikiaikainen, vaarallinen, tyylikäs ja traaginenkin hahmo?

Onneksi 1990-luvun alussa oli jo alettu suomentaa alan kirjallisuutta. Ahmin kaiken, mitä käsiini sain, niin faktaa – eikä nyt puhuta pelkästään Noidan käsikirjasta – kuin fiktiota. Jälkimmäisen ehdottomista ydinteoksista kannattaa mainita ainakin Bram Stokerin jähmeä, mutta jylhä kirjeromaani Dracula ja Anne Ricen tunnepitoiset Vampyyrikronikat.

Oma suosikkini on kuitenkin Nancy A. Collinsin Musta yö, tummat lasit (Sunglasses After Dark). Kirjan ote on moderni, raju ja avoimen seksuaalinen, sankaritar Sonja Blue näyttää nahkatakkeineen enemmän rock-tähdeltä kuin vampyyrilta ja maailmaa kansoittavat myös muut yliluonnolliset olennot muodonmuuttajista ihmissusiin. Myös teemat ihmisen ja vampyyrin eroista, kuolemattomuuden olemuksesta ja (epä)inhimillisyydestä ovat esillä. Kuulostaako True Bloodilta?

Niin, True Blood. 2000-luvun vampyyri-ilmiön airut yhdessä Twilightin kanssa. Taustalla Charlaine Harrisin ja Stephenie Meyerin romaanisarjat, massiivisen menestyksen ja fanituksen silmässä HBO:n tv-tuotanto ja Hollywoodissa tehty elokuvasaaga.

Syitä vampyyreiden uuteen suosioon on analysoitu väsymykseen asti ja tarjottu syiksi mm. erilaisuuden käsittelyä, lamaa tai salaliittojen pelkoa. Itse en moiseen aio sortua. Ensinnäkin asia on ollut minulle lapsesta asti aivan selvä ja toiseksi, kuten The 69 Eyesin laulaja Jyrki Linnankivi taannoin totesi, vampyyrit vastaavat melko tyhjentävästi universaaliin romantiikan ja ikuisen rakkauden tarpeeseen.

True Bloodista kuulin vasta, kun YLE päätti hankkia sarjan. Ensimmäisen ja toisen kauden katsoin Kakkoselta, kolmannen Canal Plussalta viime syksynä. Alun perin suhtauduin True Bloodiin syvällä luottamuksella – olihan sen takana Mullan alla –sarjan luoja Alan Ball, joka oli osoittanut kykenevänsä käsittelemään elämää ja kuolemaa monitahoisesti, koskettavasti tai jopa sinfonisesti, kuten sarjan viimeisessä jaksossa.

Ensivaikutelma oli silti ristiriitainen, etenkin kun tapahtumapaikan esittely ja Sookien ja Billin ensikohtaaminen olivat jopa jotenkin kökköjä. Eräs arvostamani draaman ammattilainen totesi muutaman jakson jälkeen, että perusteeman eli rasismin käsittely jää True Bloodissa aivan pintapuoliseksi ja pääasiana tuntuu olevan pelkkä seksillä ja väkivallalla mässäily.

Pikku hiljaa sarja kuitenkin imi mukaansa. Syvän etelän tuntu on käsinkosketeltava, henkilöhahmot huolella rakennettuja ja kokonaisuudessa – niiden seksin ja väkivallan ohella – on jäljittelemätöntä elämän- ja elottumuudenmakua.

Vampyyriperinteeseen nähden True Blood on selvästi kiinni nykyhetkessä, pirstaleisessa, eksistentialistista ahdistusta tuottavassa ja ärsykkeitä vilisevässä 2000-luvussa. Niin myös Twilight, mutta sen kohderyhmä ovat selkeästi teini-ikäiset ja on todettava, että kaltaiselleni lapsiperheen isälle korvatulehduksessakin on enemmän horroria.

Poikkeuksellisesti en ole vielä lukenut Harrisin tai Meyerin kirjoja lainkaan, vaan kaikki mietteet on kirjattu tv- ja elokuvaversioiden pohjalta.

ps. yksi kaikkien aikojen huikeimmista vampyyritarinoista on muuten sarjakuva, Garth Ennisin ja Steve Dillonin rikostarinaa, kauhua, mustaa huumoria ja westerniä sekoittava Preacher. Yhdeksään albumiin kootun seikkailun päähenkilöitä ovat mm. juoppo irlantilainen vampyyri ja pikkukaupungin saarnaaja, jonka tietoisuuteen asettuu enkelin ja demonin jälkikasvu, olento nimeltä Genesis (ei se bändi).

Miika Jalonen
kirjoittaja on TV2:n verkkotoimittaja

 

HUOM! Alla ei varsinaisesti juonipaljastuksia, mutta kuitenkin muutamia henkilökohtaisia huomioita True Bloodin kolmannesta kaudesta:

 

- Kauden jatkuva juoni on huomattavasti koukuttavampi ja mielenkiintoisempi kuin toisen, jossa muinainen mainadi sai suhteettoman paljon tilaa.

- Keskeisten henkilöiden taustoista ja motiiveista paljastuu kosolti uutta, yllättävääkin tietoa.

- Vampyyreiden valtataistelu syvenee ja myös konfliktit ihmismaailman kanssa ovat väistämättömiä – lähes dramaattisessa mittakaavassa.

- Sarjan kerronta ja rytmi ovat vielä aiempaakin tyylikkäämmin tasapainossa ja cliffhangereita riittää jokaiseen jaksoon.

- Anna Paquinin roolisuoritusta voi jälleen vain ihailla. Hänen Sookie Stackhousensa on suurisydäminen, määrätietoinen ja aito – sankaritar vailla vertaa!

- Aivan vastaavaa antaumusta on Ryan Kwantenin työssä. Lähes missä tahansa muussa sarjassa höntti ja yksioikoinen hahmo siliäisi pikku hiljaa tavallisemmaksi tai ainakin oppisi kohtaamistaan vastoinkäymisistä. Ei Jason Stackhouse, jonka hurmaava pöhköys saavuttaa itse asiassa aivan uusia tasoja. Mutta kohtaako Jason viimein tosirakkauden?

- Vampyyri Bill katselee edelleen kulmiensa alta ja kajauttaa ”Sookie” pakahduttavammin kuin kukaan.

- Viikinkiverenimijä Eric Northman säilyttää arvoituksellisuutensa, mutta aluejohtajaa ajava voima käy sentään ilmi.

- Jessica havaitsee, ettei sopeutuminen elämään vampyyrina ja ihmisen tyttöystävänä ole aivan yksinkertaista.

- Särmikäs Tara kohtaa omassa sivujuonessaan yhden kaikkien aikojen hyytävimmistä tv-koettelemuksista.

- Baarinomistaja Sam Merlotten sukujuuriin kätkeytyy yhtä ja toista.

- Uusia hahmoja ovat mm. hysteerisen hyytävä vampyyrikuningas Russell Edgington, pelkästään hyytävä vampyyri Franklin ja lempeä ihmissusi Alcide.