Juttuarkisto

Pirunpelto: Kohti kuilun reunaa

Julkaistu perjantaina 27.05.2011

Osa 6/6. Ensiesitys Kakkosella 27.4.2011. Huom! Juonikuvaus viivästyi, koska virus valtasi kirjoittajan tietokoneen. Varovaisuutta virusten kanssa!

VAROITUS: sisältää juonipaljastuksia.  

Piiku ja Tyrjälä menevät Tampereelle pankkiin, jossa Piikua odottaa yllätys. Rahoitusjohtaja Relanderin paikalla istuukin tiensä suureen tamperelaispankkiin luikerrellut Östelä.

Piiku ei tiedä isänsä sopimuksen olleen tärkein syy Östelän palkkaamiseen. Niinpä hän vetää herneet nenään Östelän näkemisestä ja lähtee ovet paukkuen paikalta. Tyrjälä seuraa perässä, eivätkä kurkku suorana karjuvan Östelän huudot pysäytä häntäkään.

Hyvin ei mene Sorjosellakaan, sillä Härmälä käy tuomassa tälle ulosottomääräyksen ja kehottaa velkasaneeraukseen. Ajatus ei näytä kiehtovan paikalta kaasuttavaa Sorjosta kovinkaan paljon.

Tommi menee geologian opintonsa päätökseen saattanutta Annia vastaan asemalle, kun tämä palaa hieman voipuneena Oulusta. Anni antaa Tommin ymmärtää viettäneensä yönsä hyvässä seurassa. Vihjailu ei näytä tekevän Tommiin juuri minkäänlaista vaikutusta.

Sen sijaan Annin kasvot synkistyvät, kun Tommi antaa hänelle luettavaksi läänin ympäristöviraston päätöksen heidän maa-aineslupahakemukseensa (soranottolupa). Anni pelkää Asserin ottavan päätöksen haulikon kanssa vastaan.

Helena antaa kunnanvirastossa Piikun ja Tyrjälän luettavaksi saman paperin. Piiku ottaa luonteenomaiseen tyyliinsä pultit moisesta päätöksestä, varsinkin, kun paperissä vaaditaan luvatta soraa nostaneet tahot edesvastuuseen asiasta. Piiku aikoo kaiken uhallakin jatkaa soran ostamista Tommilta.

Tyrjälä sen sijaan näyttää menettävän kaiken elinvoimansa ja sanoo päätöksen olevan loppu Tyrjän Betonille, sekä koko Tyrisevän kunnallle. Piiku lähtee paikalta ennen isäänsä, joka pyytää Helenaa harkitsemaan vielä, josko he voisivat jatkaa suhdettaan.

Surullisen ja väsyneen oloinen Helena sanoo, ettei se onnistu. Kaiken huipuksi vielä Härmälä soittaa Tyrjälälle ja pyytää audienssia kyselläkseen häneltä erinäisiä asioita.

Tommi marssii Östelän toimistoon ja tivaa häneltä mihin olivat kadonneet Huukon tilillä olleet säästöt. Östelä tietenkin kiistää tietävänsä rahoista mitään. Tommi kertoo vannoo selvittävänsä asian ja Huukon kuolemaan johtaneet tapahtumat perinpohjin.

Kievarin talossa ollaan huomattavasti hilpeämmissä tunnelmissa - no ainakin kihloihin menneet Jari ja entinen pankkineiti Tuuli Lemmitty. Sen sijaan Saara suhtautuu selkeän vihamielisesti Tuuliin.

Vihanpidon katalysoottorina on ilmeisesti kateus, sillä Saaraa ei ole lemmitty aikoihin. Asiaan tulee korjaus pikapuoliin, kun hän pysäyttää uudella kuorma-autollaan liikkuvan Sutkin ja houkuttelee tämän huoneeseensa kaappia korjamaan.

Sorjonen vetää vesiperän yrittäessään kaupitella Hattukangasta Torikalle. Samainen perä koituu hänen kohtalokseen Kievarin vinttikamarissa, sillä puutöitä suunnitellet Saara ja Sutki ovat jo edenneet höyläämiseen asti.

Epäuskoinen Sorjonen kysyy:" Ootko sä täällä?", johon aina niin sovinnonhaluinen Sutki ei voi vastata kuin myöntävästi. Kiroilusta päätellen vastaus ei ole Sorjosen mieleen.

Härmälä palauttaa Tyrjälälle Annin löytämän taskumatin ja kyselee tiukkaan sävyyn Tyrjälän menemisitä sinä yönä kun Huuko kuoli. Tämä myöntää olleensa naisen kanssa Tyrjän majalla, muttei suostu paljastamaan kenen kanssa. Härmälän on tyytyminen masentuneen Tyrjälän vastaukseen - toistaiseksi.

Työnjohtaja Sivula, joka on jättämässä Tyrjän Betonin, näkee Tyrjälän hakevan haulikon B-varastolta, jonne Östelän muutossa orvoksi jäänyt aseteline on tilapäisesti varastoitu. Sivula kertoo tämän illalla huolestuneelle Piikulle, joka soittaa samantien isälleen.

Tyrjälä ei pysty heti vastaamaan, sillä itsemurha-aikeiden kanssa Tyrjän majalle ryyppäämään vetäytynyt Tyrjälä on saanut seuraa. Sorjonen ja Östelä ovat tulleet paikalle ja herättäneet haulikkonsa viereen nukahtaneen Tyrjälän, kun tämän puhelin soi.

Östelä uhkaa paljastaa Piikulle Tyrjälän tappaneen Huukon, mikäli tämä ei välittömästi siirrä Tyrjän Betonin rahoja Östelän pankkiin. Tyrjälä yrittää siepata puhelimensa Östelän kädestä. Syntyneessä käsikähmässä Sorjosen kädessä ollut haulikko laukeaa. Piiku kuulee puhelimesta ainoastaan haulikon laukauksen ja säikähtää perusteellisesti.

Östelä lyö Tyrjälää pullolla päähän ja tämä rojahtaa lattialle ja kaatuessaan tiputtaa öljylampun lattialle. Matto syttyy tuleen välittömästi ja tuli leviää lähes räjähdyksenomaisesti.

Miehet retuuttavat Tyrjälän pois liekeistä ja Östelä aikoo soittaa palokunnan paikalle. Sorjonen tajuaa sen olevan virhe ja karjuu Östelälle, että soita vielä poliisitkin. Sorjonen rahaa Tyrjälän makuuhuoneeseen ja miehet pakenevat paikalta.

Hätääntynyt Piiku soittaa sekä palokunnan, että Tommin paikalle. Tommi ehtii paikalle ensin ja raahaa savun seasta Tyrjälän juuri ennenkuin välikatto romahtaa. Paikalle tulleet palomiehet nostavat hourivan Tyrjälän paareille. Tyrjälä puhuu sekavia:" …ei saa kerto Piikulle…minä tapoin Huukon..".

Hysteerinen Piiku tulee ja tönii Tommin pois paikalta. Tyrjälä nostetaan ambulanssiin.

Tommi on kiivennyt Annin ja Härmälän kanssa Pirunvuoren huipulle, kun Tyrjälän kuolinkelloja soitetaan. Tommi toteaa kuivasti auttaneensa isänsä murhaajan liekeistä.

Sekä hän, että Härmälä suhtautuvat epäillen Tyrjälän tunnustukseen, mutta tunnustus on tunnustus, vaikka olisi kuoleman houreissa tehty. Härmälä pyytää anteeksi, että ei alunperin uskonut Huugon kuoleman olleen murha ja toteaa sitten joutavansa eläkkeelle poliisihommista. Hän kysyy Tommilta puolileikillään, josko tämä tietäisi jotain sopivaa sijaista.

Tommi vilauttaa kännykkäänsä ja naurahtaa, että täytyy katsoa vuorolistalta, löytyykö ketään sopivaa. Anni hymyilee Tommin sanoille, kun he lähtevät kulkemaan Pirunvuorelta alas ensilumen peittämässä maisemassa. 

Teksti: Jukka Mäkinen, Pirunpellon ohjaaja