Kakkonen kertoo

Laura leijona

Julkaistu maanantaina 23.03.2009

Kuva: Sari Niskanen/TaitoluisteluliittoKaikki toki tiedämme, että taitoluistelija Laura Lepistö voitti Helsingin kotikisoissa EM-kultaa. Nyt on edessä vielä isompi haaste, kun Laura matkaa Suomen muun joukkueen (Susanna Pöykiö ja Ari-Pekka Nurmenkari) kanssa Los Angelesin MM-kilpailuihin. Kolmikon edesottamuksia voi jännätä Kakkosella perjantaiaamusta lähtien, jolloin vuorossa on miesten vapaaohjelma. Lähetykset kilpailuista alkavat parien vapaaohjelmalla torstaina klo 8.50.

Laura Lepistö meni luistelukouluun jo 3-vuotiaana, mutta ensimmäinen lajiin liittyvä muisto on sitäkin varhaisemmalta ajalta.

- Tosi sumeana mielikuvana on se, että kävin vanhempieni kanssa Laaksolahden hallin vieressä olevan Pitkäjärven jäällä. Luistelukouluajoilta ei sen konkreettisempia muistoja sen sijaan ole. Sen kyllä muistan, että aina oli mielettömän kiva lähteä harjoituksiin.

Vaikka Laura aloitti luistelun varhain, tavoitteellisempi toiminta alkoi vasta lähempänä teini-ikää.

- Tekemisestä tuli vakavampaa pikku hiljaa, minkä ohella olen koko ajan saanut pidettyä luistelun mukavana juttuna, jota on tehty ilon kautta. Tärkeintä on se, että hommasta nauttii, vaikka tekisikin tosissaan.

Ensimmäinen ahaa-elämys matkalla kotimaiselle huipulle oli valinta Luisteluliiton Projekti 2000-ryhmään, johon pääsi joukko ikäluokan lahjakkaimpia nuoria.

- Ryhmään pääsemisen myötä ymmärsi, että kehitystä on tullut ja näki muutenkin, missä mennään. Aika tasaisesti kehityskin on tapahtunut. Ei siis ole mitään yhtä aamua, jolloin olisin havahtunut siihen, että nyt menee hyvin!

Maallikon silmin taitoluistelu on poikkeuksellisen vaativa laji, koska siinä yhdistyy urheilijaominaisuuksiin (kestävyys, notkeus jne.) myös esiintyminen ja tunteiden välittäminen. Lauran mukaan monipuolisuus onkin lajin suola – ja samalla haaste.

- Taitoluistelu on teknisesti vaativaa, mutta sen ohella se pitää saada vielä näyttämään helpolta. Vaikka edellytetään paljon tekniikkaa, luistelija ei voi olla hyvä ellei hänellä ole myös liikekieli hallussa. Yhdessä luistelijassa pitää olla koko paketti.

Kuinka Laura sitten neuvoisi seuraamaan kilpailuja, jos taitoluistelun tuntemus ei ole perusasioita syvempi? Millaisiin asioihin kiinnittää tv:n äärellä huomiota?

- Minusta kannattaisi lähteä siitä, että yrittää nauttia katsomisesta ja ottaa tunnelmasta kiinni sen sijaan, että alkaisi miettiä kaikkia temppuja, joita esitykseen sisältyy.

ADRENALIINISYÖKSY!

Eniten kilpailuissa saa pisteitä hypyistä, jotka toki ovatkin lajin näyttävin ja sitä kautta myös eniten huomiota keräävä osa-alue.

- Hypyt ovat ilman muuta taitoluistelun vaativin ja herkin osio, ja yleensä kilpailun kuin kilpailun ratkaisee se, miten hypyissä onnistuu. Mutta onhan ohjelmien toinenkin puoli tärkeä eli noin puolet pisteitä tulee osa-alueista eli siitä, millä tyylillä mennään.

Kuva: Sari Niskanen/TaitoluisteluliittoLauralla on hyppyjen joukossa selkeä suosikki.

- Tykkään kolmois-kolmois-yhdistelmästä, joka on mukana molemmissa ohjelmissani. Se on haastava hyppy, koska toinen suoritus pitää tehdä heti ensimmäisen perään. Ei riitä, että ensimmäinen onnistuu, vaan se pitää tehdä laadukkaasti, jotta toisen pystyy ylipäätään tekemään.

Lienee huippu-urheilijan merkki, että hyppy on mieluisa ennen kaikkea vaativuutensa vuoksi.

- Jos tosi vaikea hyppy onnistuu kilpailuissa, tunne on aivan mieletön. Adrenaliinisyöksy suorastaan.

Hypyt ja etenkin kaatumiset näyttävät hurjilta, mutta maajoukkuetason luistelija satuttaa itsensä enää harvoin.

- Kipeimmät kaatumiset ovat ihan junnuajoilta, jolloin oikeat liikeradat haetaan.

Urheilijat ovat usein aika taikauskoista porukkaa, ja etenkin kilpailusuorituksia edeltävät rutiinit pyritään pitämään samoina. Laura myöntää moisen toimivan omallakin kohdallaan – muttei taikauskoisessa, vaan enemmän hyväksi koetussa mielessä.

- En yksinkertaisesti halua ottaa niskoilleni sellaista, että aina pitäisi tehdä jotkin jutut jossain tietyssä järjestyksessä. Mutta huomaan kyllä aina välillä, kuinka mieleen meinaa tulla, että viimeksi tein näin ja pitäisikö taas tehdä samalla lailla.

Ammattiurheilijoilla saattaa olla seurojensa kanssa hyvinkin tarkkoja sopimuksia esim. siitä, kuinka vaarallisia lajeja he saavat vapaa-ajallaan harrastaa. Maajoukkueen taitoluistelijat eivät ole ammattilaisia, mutta sopimuksia heilläkin silti on.

- Maajoukkuesopimusten lisäksi on sponsoreiden kanssa tehtyjä sopimuksia, joihin kyllä sisältyy tiettyjä rajoituksia. Tosin ne liittyvät enemmänkin mainosten kokoihin, määriin ja muihin käytännön juttuihin. On myös joitakin käyttäytymissääntöjä ja edustamiseen kuuluvia juttuja kuten milloin ja missä olla mukana.

EI PELKKÄÄ PÄHKINÄNSÄRKIJÄÄ TAI JOUTSENLAMPEA

Eri urheilulajeissa vaihtelee varsin jyrkästi se, minkä ikäisenä urheilija keskimäärin saavuttaa huippunsa. Taitoluistelussa tuo ikä on suhteellisen nuori, ainakin jos vertaa vaikkapa jalkapallomaalivahteihin, jotka ovat yleensä parhaimmillaan vasta yli kolmikymppisinä.

- Luistelu ei ole sentään ihan telinevoimistelua, vaan meillä on joukossa vielä kolmikymppisiäkin. Itse kyllä toivon, että taitoluistelu olisi enemmän aikuisten ja naisten kuin pikkutyttöjen urheilua, vaikka lapsitähtiäkin aina välillä tulee.

Ulkopuolisen silmin taitoluistelussa vallitsee oma tunnelmansa, johon kuuluu olennaisesti tietty etiketti esim. sen suhteen, kuinka suorituksen jälkeen toimitaan ja miten pisteitä odottaessa hengaillaan.

- Joo, kyllähän lajin tietyt tavat ovat aika omanlaisiaan. Juuri tuo kiss and cry corner, pehmolelujen heittäminen jäälle ja muut ovat tapoja, jotka voivat tuntua vähän oudoilta. Minusta ne ovat kyllä ihan hauskojakin.

Kilpailusuoritukset ovat lukemattomilla toistoilla harjoiteltuja, äärimmäisen kontrolloituja tapahtumia. Kysyn, onko Lauran mielestä luistelussa mahdollista tehdä irtiottoja, murtaa konventioita ja nostaa sitä kautta jotain uutta esiin.

- Kyllä, etenkin miesten kohdalla näkee nykyään paljonkin erilaisia ohjelmia, jotka eivät ole mitään perinteistä Pähkinänsärkijää tai Joutsenlampea. Toki lajin tyyli on sellainen, että käytetään edelleen paljon mm. klassista musiikkia, mutta yleistämään ei enää kannata lähteä.

Stereotyyppisen mielikuvan mukaan taitoluistelijoilla voi olla samaan tapaan diivan elkeitä kuin estradiviihteen tähdissä. Laura ei kuitenkaan tunnista patsastelun saati oikuttelun kaltaisia piirteitä itsessään.

- Kyseessä on toki arvostelulaji, jossa on tarkoitus ilmaista itseään ja musiikkia mahdollisimman hyvin ja silloin pitää olla itsevarma. Mutta on aivan eri asia, millaisia ihmiset ovat siviilissä. Se vaihtelee meilläkin ihan persoonallisuuden mukaan.

Kuva: Ossi Kajas/TaitoluisteluliittoAinakin Lauralla hetket ennen kilpailuohjelmaa liittyvät nimenomaan itsevarmuuden hakemiseen.

- Mitään tekniikkajuttuja ei niin myöhään kannata enää ajatella, vaan ne tulevat selkärangasta jos ovat tullakseen. Silloin kaikki on vain päästä kiinni; täytyy olla puhtain mielin ja pitää keskittymisestä kiinni.

HUIPPU-URHEILIJA VS. JULKKIS

Yksi taitoluistelun haasteista on – jälleen maallikon näkökulmasta – se, että pitää tsempata ja hymyillä loppuun asti, vaikka ohjelmassa menisikin jotain pieleen.

- Toisaalta suoritukset ovat täynnä niin vaikeaa tavaraa, etteivät ne ole koskaan satavarmoja. Eli jos epäonnistuu, ei se mistään puskista tule ja samat hommat on mokattu todennäköisesti harjoituksissakin. Ei kömmähdystä voi miettiä sen enempää, vaan pitää siirtyä välittömästi seuraavaan juttuun, koska sen vuoro on todennäköisimmin jo muutaman sekunnin sisällä.

Laura kertoo, että yksi hankalimmista luisteluun liittyvistä asioista on haastattelujen antaminen silloin kun harmistuskäyrä on vielä korkealla.

- Toki haastattelutkin kuuluvat asioihin, jotka vaan pitää hoitaa. Mutta sitä en kyllä tajua, miksi pettymystä pitäisi peitellä. Vaikka tuittuilu ei ole korrektia, ei minusta tarvitse hymyilläkään, jos on ihan alittanut itsensä.

Ankaraan harjoitteluun ja vaikkapa syömisten rajoittamiseen liittyvä itsekuri on ymmärrettävästi urheilijoiden ihailluimpia ominaisuuksia. Laura ei kuitenkaan koe viettävänsä mitenkään erityisen askeettista elämää – puhumattakaan siitä, että kalenteriin olisi merkitty päivä, kun ura loppuu ja saa syödä kilon suklaata yhdeltä istumalta.

- Toki harjoittelumäärämme ovat kovia ja tällä tasolla pitää yrittää tehdä kaikki mahdollisimman oikein tulosten vuoksi, mutta kyllä kurinalaisuus on vähän suhteellinen juttu. Vaikka luistelu on elämäni ykkösasia nyt, nautin siitä niin paljon etten koe mitään piinaa. Enkä aio vetää elämää risaiseksi sitten kun ura loppuu, vaan aika lailla samanlaiset elämäntavat jatkuvat varmaan sen jälkeenkin.

Luistelun ulkopuolella Laura rentoutuu aivan samalla tavoin kuin kuka tahansa ikäisensä nuori.

- Kaverit ovat minulle tosi tärkeä tukijoukko, enkä tarvitse mitään sen ihmeempiä rentoutumiseen kuin että olemme yhdessä ja teemme jotain mukavaa. Ihan arjessakin on hauska lösähtää harjoitusten jälkeen sohvalle ja katsoa vaikka joku lempparisarja.

Viimeistään EM-voiton myötä Laura Lepistö nousi kotimaan julkkisten a-listalle. Oheisjulkisuuden suhteen hänellä on kuitenkin selkeä ja suoraselkäinen linja: urheiluun liittyvät jutut tehdään, muita ei.

- En halua olla julkkis, vaan huippu-urheilija, ja siinä on aika iso ero. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku onnittelee kadulla ja on mukava tavata etenkin ihmisiä, jotka ovat vasta hiljattain tutustuneet lajiin. Mutta kyllähän tällä kaikella kääntöpuoli on, enkä sitä hirveästi havittele. Ja se riippuu ihan siitä, mitä itse arvostaa ja pitää tärkeänä.

Teksti: Miika Jalonen

Laura Lepistön kotisivut / YLE Urheilun sivut / Taitoluistelun MM-kisojen sivut

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tällä estetään häirikköviestit.