Juttuarkisto

Kadonneiden sävelten metsästäjä

Julkaistu sunnuntaina 27.05.2012

Tyttökauppiaat-sarjan toinen tuotantokausi uusintana perjantain myöhäisilloissa 1.6. - 10.8.2012. Ensiesitys Kakkosella kesällä 2009. Jaksot katsottavana YLE Areenassa viikon ajan tv-esityksestä. 

Tuomas Kantelisella ei ole ainoastaan ammattiinsa soljuvasti sointuva nimi, vaan jo varsin vaikuttava elokuvamusiikin cv, johon kuuluvat mm. Jussi-palkinnon tuoneet Lunastus ja Rukajärven tie, Klaus Härön kiitetty Äideistä parhain ja Pohjoismainen suurtuotanto Arn – temppeliritari.

Tyttökauppiaiden säveltäjäksi Kantelinen päätyi elokuva- ja tv-alalta tuttua reittiä: sarjan luojat Guy Goossens ja Mark Punt olivat nähneet Äideistä parhaimman ja ottivat yhteyttä. Projekti oli Kantelisen ensimmäinen tv-sarja – ja sellaisena varsin mittava urakka.

- Sarjassa on kymmenen osaa, joista jokaisessa on parikymmentä minuuttia tai jopa puoli tuntia musiikkia. Kirjoittamista oli siis yllin kyllin. Nauhoitustapa oli puoliakustinen eli suurimmaksi osaksi käytettiin live-soittajia, mutta lisäksi alla on elektroniikkaa ja sähkösoittimia.

Ensimmäisen Tyttökauppiaat-kauden musiikista vastasi englantilaissäveltäjä Davin Julyan, jonka Kantelinenkin sattumoisin tuntee. Sitä hän ei kuitenkaan tiedä, miksi säveltäjä vaihdettiin.

- Tuskin siihen sen suurempaan dramatiikkaa liittyi. Työssä lähdin joka tapauksessa ihan omalta pohjalta liikkeelle, enkä kiinnittynyt aikaisempaan musiikkiin mitenkään.

Tyttökauppiaat käsittelee valitettavan ajankohtaista aihettaan niin siloittelematta, että sarjan maailmankuva on väistämättä varsin ankea. Mutta kuten säveltäjä toteaa, toteutus näyttää kuvion sellaisena kuin se on.

- Luulisi, ettei ”tyttöstely” ainakaan kiinnosta enää niin paljon, jos sarjan näkee. Meininki kun esitetään lähes rujosti ilman mitään glamouria. Kuulin muuten kuvauksista sellaisen tarinan, että jopa jotkut näyttelijät olivat luulleet, että Tyttökauppiaat olisikin vain peiteoperaatio aidolle tyttökaupalle! Siinä tekijät olivat sitten hiki päässä selittäneet, että ei ei, me teemme draamaa näistä kauheista jutuista.

Goossensin ja Puntin luomus on Eurooppalaisen mittakaavan mukaan todella mittava tv-tuotanto: Tyttökauppiaita kuvattiin 165 päivää useissa eri maissa ja vieläpä filmille. Kantelinen kertoo, että hänen tietojensa mukaan sarjaa on käytetty yhteistyömateriaalina mm. Amnestyn ja YK:n kaltaisten tahojen kanssa.

- Tekijöillä on vahva aatteellinen tausta mukana. Yhdessä vaiheessa jopa kysyin, onko heidän maailmankuvansa oikeasti näin synkkä ja kuinka he jaksavat. Projektin jälkeen puolestaan ajattelin, että näiden samojen tyyppien kanssa en taida enää tehdä hommia tai menee ihan masiksen puolelle. Kuinka ollakaan, he ottivat uudestaan yhteyttä, mutta sillä kertaa tarjolla olikin valoisa lastenelokuva. Niinpä sävelsin sitten senkin. Kohdalleni on jostain syystä osunut tosi paljon sotajuttuja ja muuta synkeää, vaikka olen oikeastaan sen luontoinen, että haluaisin tehdä jotain kiltimpää. Sen vuoksi Rölli oli oikein mukava!

Tuomas Kantelinen on tehnyt jo sen verran monta projektia ulkomaisten tahojen kanssa, että hänen työmaataan voi kutsua globaaliksi. Vaikka tie on edennyt tasaisen luontevasti, kansaivälisen uran mekanismit ovat miehelle itselleenkin yhä mysteeri.

- Kyseessä on sattumien summa. Vaikka tekisi kaikki oikeat asiat, mitään ei välttämättä tapahdu, eikä suunnitelmallisesti pysty toimimaan. Toisaalta jo yhden cd:n lähettäminen voi poikia jotain. Omasta kokemuksestani voin kyllä sanoa, että töitä on paiskittu sen eteen, että tunnettuutta olisi tullut. Toki asiat etenevät ennen kaikkea ihmiskontaktien kautta. Joku tuntee jonkun joka tuntee jonkun ja sitten ehdotetaan jotain.

Muutenkin ihmissuhdetaidot ovat elokuvasäveltäjän uralla yllättävän suuressa roolissa.

- Ei yksinkertaisesti ole mahdollista vain istua jurosti yksinään ja tehdä musiikkia, vaan pitää osata kommunikoida ja perustella näkemyksiään. Vaikka sävellyksen toteuttamisessa on yleensä aika vapaat kädet, työn sävy haetaan keskusteluissa ohjaajan tai jonkun muun päättävän tahon kanssa. Yhteistaideteos syntyy yhdessä, jos taas haluaa tehdä hommia yksin, sitten voi tehdä vaikka konserttimusiikkia.

Mutta niin kaunis käsite kuin yhteistyö onkin, täysin säröttömästi se ei aina etene. Varsinkaan elokuva-alalla.

- Erityisesti Yhdysvalloissa musiikkiin puuttuu niin moni ihminen, että se on ihan komiteatouhua välillä. Ja he kaikki saavat päättää, mistä kohtaa musiikki pätkäistään vai muutetaanko tyylilajia kokonaan. Joku mahtava kohta voi hukkua tuosta vaan räjähdyksen alle.

Moinen käy ymmärrettävästi luonnolle.

- On kieltämättä ollut hetkiä, joissa olen ollut ihan että voi ei. Toisaalta on hyvä miettiä tasapainoa sen suhteen, milloin kannattaa niellä kiukkunsa ja antaa periksi ja milloin taas itsearvostus on niin koetuksella, että kommentointi menee liian pitkälle. Tässäkin asiassa kommunikaatio auttaa: pitää osata keskustella ja kamppailla oikeassa suhteessa, sanoa vaikka että oman kokemukseni perusteella tämä menee nyt huonoon suuntaan.

Sävellysprojektien valintaan Kantelinen suhtautuu lähes fatalistisesti.

- Joskus on tietenkin heti alussa selvää, ettei kyseessä ole oma juttu tai aikataulut eivät sovi, mutta muuten olen lähtenyt siitä, että kohdalle tulevat jutut kannattaa katsoa ainakin johonkin pisteeseen asti. Mietin myös sitä, missä määrin kyseessä on palveluammatti ja voinko antaa musiikillista apua, jos joku sitä pyytää. Olen saattanut lähteä vähän vaatimattomampienkin puitteiden juttuihin mukaan, koska mistään ei tiedä, vaikka tekijöiden seuraavalla projektilla olisikin jo ihan toisenlaiset resurssit.

Säveltäjän on myös aika vaikea mennä uhoamaan, että valitsee vain loistavia leffoja, koska mukana on niin monia muuttujia, ettei etukäteen oikeastaan voi tietää kuinka hyvä elokuva on luvassa.

- Tuo on tärkeä pointti. Saattaa hyvin olla, että koko jutusta näytetään vain hyvin pieni pala ja silti halutaan sitoutuminen ja lupautuminen mukaan. Sinällään minulla ei ole mitään ongelmia esim. mainstreamista intoutumisen kanssa. Pikemminkin kohottava seikkailullinen hyvän mielen ja elämän fantastisena näkemisen elokuva on säveltäjälle tosi makea.

Vaikka ulkomaiden kuviot ovat ns. isollaan, Kantelinen ei ole ainakaan vielä harkinnut Harlin-tyyppistä taiteilijanimeä.

- Etunimeni on kyllä useille tosi vaikea, u ja o menevät aina sekaisin. Siksi on joskus tullut mieleen, että Thomas voisi olla helpompi…

Lopuksi on vielä kysyttävä, millaista on katsoa elokuvaa tai sarjaa, jonka musiikin on tehnyt. Tuleeko säveltäjällä tippa linssiin nostatuskohdassa kuten muillakin katsojilla?

- Kyllä tulee. Kuuntelen ja näen omia juttuja silloin tällöin, ja toki hyvistä kohdista voi olla iloinen ja ylpeä ja muistella olosuhteita, joissa ne on tehty. Katsojan ja kuuntelijan rooli on tietysti erilainen kuin säveltäjän, mutta työskennellessänikin yritän pysytellä myös kuulijana. Tehdä sillä tyylillä, että itsekin jaksaisin kuunnella.

Toimittajan huomautus: Tuomas Kantelisen oma score-suosikki on John Williamsin musiikki Kadonneen aarteen metsästäjiin - siitä siis jutun otsikko.

Teksti: Miika Jalonen