ensiesitys syksyllä 1994, uusinta 1998

Riemastuttava, rehevä 21-osainen komediasarja Suomen sydänmailta.

Kärttämän kylän maailmankaikkeus hyörii ja pyörii rajan pinnassa Karjalassa. Yhtä hyvin se voisi olla missä vain Suomessa: sisäänlämpiävän kylän ihmissuhdevyyhdit solmuineen ja langanpätkineen ovat kaikille pienille yhteisöille tuttuja. Kylän asukkaat eivät pidä itseään mitenkään erikoisina, he vain ovat sellaisia, omia, omapäisiä persooniaan.

Kylän rehevässä elämässä riittää hupsuja kommelluksia, väärinkäsityksiä, sattumuksia, suunnittelematonta tohelointia, vahinkoja, vastuuttomuutta ja hukkareissuja. Ihmisissä on kaunaa ja kateutta kuten myös vilpittömyyttä, rehtiyttä. Inhimillistä raadollisuutta, tunteiden tulta ja perhehelvettiä huumorilla ryyditettynä. Sitä, mistä aikoinaan kertoivat Aapeli, Maiju Lassila tai Maria Jotuni.

Mitä Kärttämän kylässä tapahtuu? Kaikenlaista: syntyy lapsia, luetaan Zeniä, joku yrittää hukuttautua, toinen haaksirikkoutuu, joku rakastaa kuubalaista, joku käy kirjeenvaihtoon tositarkoituksella, ortodoksihautajaiset pidetään ja kuskataan Ladoja Venäjälle, putka käy joillekuille tutuksi, toisille villisikajuhlat. Joku herää kuolleistakin. Jonkin verran vihataan ja rakastetaan paljon.

Rakkaus syttyy, sammuu, elämää suolaavat haaveet, toiveet, odotukset, pettymykset. Ihmiset kasvavat ihmisinä, ainakin piirun verran. Suomalainen luonto kukoistaa kauneimmillaan. Kärttämän kylä on onnen maa, siellä lumoaa aito suvi, kesäyöt, laineiden liplatus, tango, lavatanssit, kermamuikut, kesämökki, keskiolutbaari. Joulujuhlat, muikkukukot, aidot navetat. Siellä hölkyttelee jopa villisikoja ja siivekäs koira.

Onnenmaa se on "toin perrään", kuten Herkko sen sanoisi.