Tutkimuksen edetessä veriteot vain lisääntyvät. Menneisyyden
kauhut paljastuvat vähitellen. Poliiseille syntyy pian muitakin
kuin tutkimuksellisia intressejä epäiltyihin Erkin leskeen
Mariaan ja tämän sisareen Kristiinaan - mutta jääviyshän
ei ole ennenkään ollut viranhoidon este.
Perinteisen rikosdraaman mausteeksi sukellamme Marian outoihin
visioihin, joista on vaikea päätellä, ovatko ne hänen häilyvän
mielenterveytensä tuotetta vai synkän ympäristönsä tuottamia
paranormaaleja ilmiöitä.
Maaseututaajaman värikkäät asukkaat ja omalaatuiset poliisit
tuovat elämänmakuista mustaa huumoria tähän tiivistunnelmaiseen
tarinaan, jonka tapahtumapaikaksi on valittu outo vanha
talo, jossa kyläläisten tietojen mukaan liikkuu öisin nainen,
jolla ei ole yläruumista…
Oma pohjavireensä tarinaan syntyy autioituvan maaseudun
omasta kohtalosta.
Päärooleissa: Jukka Pitkänen,
Kaisa Sarkkinen, Esko Varonen, Heidi Vaarna
Kesto 4 x 55 minuuttia
Sarja on kuvattu Pirkkalassa ja Vesilahdella tammi-maaliskuussa
1999.
Aloitusjaksoa 10.11 vaivasivat tekniset häiriöt
pahemman kerran. Pahoittelemme niitä - ja aloitamme
alusta: ensimmäinen osa uusitaan 16.11 klo 23.15.
Juoni:
Osa 1: Kuolemantapausten vuoksi
Kuuselan talossa on tapahtunut kaksi kuolemaan johtanutta
onnettomuutta: vanha isäntä Jallu on kuollut metsästysretkellä
oman aseen vahingonlaukaukseen. Kuukauden kuluttua nuorempi
isäntä Erkki Kuusela menehtyy hevostallin palossa. Roopen
kuppilan "tietotoimistolla" on näistä, kuten kylän muistakin
asioista oma vankka näkemyksensä, mutta paikkakunnan oma
nimismies Saari ja hänen värikäs poliisikuntansa kuittaavat
tapahtuneet tapaturmiksi.
Saaren kiusaksi tapausten tutkinta aloitetaan uudestaan
pääkaupungista saapuneen rikospoliisi Hallikaisen johdolla.
Hän saa tutkimusparikseen konstaapeli Honkasen, jolla tuntuu
olevan erittäin lämpimiä ajatuksia Erkki Kuuselan leskeä
Mariaa kohtaan.
Maria elää talossa vanhan karjalaisnaisen Nataljan kanssa,
jonka Jallu-vainaa oli tuonut "taloudenhoitajaksi" matkamuistona
sotareissultaan. Hallikainen ja Honkanen kuulustelevat Nataljaa
palon johdosta, mutta tämä puhuu heille aivan sekavia, vaikka
näyttää olevan terävämpi kuin puheistaan luulisi. Mariaa
pelottaa sekä Natalja että myös talossa kuuluvat oudot äänet.
Hän pyytää mielisairaalassa ylihoitajana toimivaa sisartaan
Kristiinaa yöksi turvakseen.
Marian herätessä yöllä hänen vuoteessaan luikertelee parimetrinen
kuristajakäärme. Maria on kauhun lamaannuttama. Raollaan
oleva huoneen ovi sulkeutuu.
Osa 2: Vanha suola janottaa
Maria kertoo Kristiinalle nähneensä yöllä käärmeen, mutta
tämä kuittaa sen harhaksi, eikä välitä Marian pyynnöistä
toimittaa Natalja mielisairaalaan. Kuulustellessaan palopäällikkö
Paanasta, Hallikainen ei saa tästä muuta irti kuin sen,
että mies on ollut juovuksissa Kuuselan hevostallin palaessa.
Lisäksi hän väittää nähneensä Honkasen ajaneen maasturillaan
pois Kuuselan tallin palopaikalta. Honkanen sanoo autonsa
olleen remontissa tuolloin.
Konstaapeli Liimatainen kertoo Honkasen olevan mitä todennäköisimmin
Jallun äpärälapsi eli tulipalossa kuolleen Erkki Kuuselan
velipuoli. Honkanen menee jälleen käymään Kuuselassa ja
saa vihdoinkin kysyttyä Mariaa ulos, mutta tämä pelästyy
Nataljaa ja kieltäytyy. Marian ja Nataljan välit kiristyvät
entisestään, varsinkin kun Marian kissa on kadonnut. Kissaa
etsiessään Maria kohtaa outoja asioita. Tällä kertaa käärme
ilmestyy keittiön astiakaapista.
Hallikainen käy kuulustelemassa Kristiinaa, jonka kanssa
hän on seurustellut opiskeluaikoinaan. Tallipalosta Kristiinalla
on sellainen mielikuva, että Maria olisi sulkenut oven Erkin
perästä. Kristiinan mukaan Honkanen olisi ollut palopaikalla
ennen palokunnan tuloa. Hallikainen ei tiedä mitä uskoa,
varsinkin kun tulipalon jälkeisestä kuulustelupöytäkirjasta
puuttuu osa.
Maria menee kissaansa etsiessään vintille ja avatessaan
erään kaapin oven, tipahtavat veriset kissan jäännökset
hänen kasvoilleen.
Puhelin soi poliisilaitoksella ja hysteerinen naisääni
kertoo, että Kuuselassa on joku tapettu. Hallikainen käskee
Liimataisen hälyttää molemmat partioautot ja ambulanssin.
Liimatainen jää pohtimaan kumpikohan niistä hulluista on
tapettu, Maria vai Natalja...
Osa 3: Rakastamisen vaikeus
Hallikainen ryntää Kuuselaan vain kuullakseen, että kissa
on tapettu. Hän on tyrmistynyt ja käskee paikalle sattumalta
ilmestyneen Honkasen peruuttaa partioiden ja ambulanssin
tulo. Kristiina vie hysteerisen Marian pakolla vuoteeseen.
Hallikainen ja Kristiina vaihtavat ystävällisiä katseita
ja vihjailevia lauseita.
Maria kertoo seuraavana yönä Kristiinalle, että Natalja
on syöttänyt hänelle kissan karjalanpaistina.
Hallikainen jututtaa Honkasen naapuria, joka kertoo palopäällikön
tavoin nähneensä Honkasen ajaneen palopaikalta poispäin
palokunnan saapuessa. Hallikainen kuulustelee myös Mariaa,
muttei saa tästä ihmeitä irti. Tosin Maria väittää oven
olleen kiinni hänen saapuessaan palavan tallin luo.
Marian pyynnöstä Kristiina järjestää Nataljan mielisairaalaan,
mutta ylilääkäri Rosenquist passittaa tämän takaisin kotiin.
Hallikainen on kahden tulen välissä. Tutkimus etenee hitaasti
ja vaimo ahdistelee häntä puhelimitse lähtemään anopin synttäreille.
He eivät pääse yksimielisyyteen, tulisiko vaimo Hallikaisen
luokse hotelliin, jolloin he pääsisivät suoraan lähtemään
anoppilaan vai menisikö hän junalla.
Hallikainen saa kuitenkin iltaseuraa, kun Kristiina soittaa
ja he päättävät mennä drinkille hotellin baariin. Yksin
kotonaan oleva Maria luulee näkevänsä Erkin. Näyn haihduttua
Maria lyö päätään kiviseinään.
Hallikainen on saanut Kristiinan tanssiparketin kautta
huoneeseensa. ”Sinkkuseksi on rajua”, sanoo Kristiina. Hallikaisen
vaimo yllättää heidät vuoteesta.
Yöllä lääkkeitä ottaessaan Maria
kuulee vintiltä ääniä ja löytää
sieltä Nataljan joka roikkuu hirressä.
Osa 4: Kunnes kuolema teidät erottaa
Hallikainen ja nimismies Saari väittelevät kiivaasti Nataljan
kuolintavasta. Saari on valmis kuittaamaan tapahtuman itsemurhaksi,
mutta Hallikainen epäilee murhaa. Kristiina peittelee järkyttyneen,
lääketokkuraisen siskonsa vuoteeseen.
Fyysistä ja henkistä krapulaa potevan Hallikaisen ja Saaren
väittely jatkuu laitoksella. Patologi oli ilmoittanut Hallikaiselle,
ettei Erkki ollut hengittänyt savua lainkaan, minkä pitäisi
olla täysin mahdotonta tulipalossa kuolleelle, lisäksi Honkanen
on ollut kahdessa paikassa yhtä aikaa, mikäli todistajanlausuntoihin
voi luottaa. Asiaa mutkistavat vielä Kristiinan ja Marian
ristiriitaiset lausunnot tallin oven lukitsemisesta. Kaiken
huipuksi sekä lukkoa, että pumppua oli tiettävästi sormeiltu.
Hallikaisen mitta alkaa täyttyä tutkimusten junnaamiseen.
Saaren mitta täyttyy puolestaan Hallikaiseen ja hän lähtee
ulos"virkatehtäviin".
Hallikainen haluaisi tarkistaa Honkasen alibin ja tiedustelee
tämän käyttämää autokorjaamoa. Liimatainen kertoo Honkasen
korjaavan autonsa itse, vaikka Hallikainen oli Honkasen
puheista ymmärtänyt auton olleen korjaamolla.
Täydessä lääketokkurassa oleva Maria luulee Erkin kutsuvan
häntä vintille. Kun hän menee ylös, siellä odottaa tuoli
ja hirttoköysi. Maria kauhistuu ja samassa häntä jo kutsutaan
alakertaan. Lukkoseppä Uotila on saapunut. Kun hän huomaa
Marian puolustuskyvyttömän tilan, hän yrittää käyttää Mariaa
seksuaalisesti hyväkseen, mutta Honkanen saapuu paikalle
ja heittää Uotilan kovakouraisesti ulos.
Saaren virkatehtävät osoittautuvat konstaapeli Korpelan
pilkkitouhujen tarkkailuksi. He näkevät läheiseltä mökiltä
lähtevän maasturin, jota epäilevät Honkasen autoksi. Korpela
tosin huomauttaa, ettei Honkasella edes ole mökkiä, tuo
mökki on Jaakopsonnin entinen, jonka nykyisin omistaa hourulan
ylihoitaja Kristiina Manner.
Roope kertoo Huukolle sulkevansa kuppilansa, kun hänen
tyttärensä nousee Helsinkiin lähtevään bussiin.
Hallikainen ja Kristiina selvittelevät välejään. Hallikaisen
vaimo on jättänyt hänet, eikä heidän yhdenyön suhteensa
jatkaminen tunnu tällä erää mielekkäältä, varsinkin kun
Hallikainen on lähes varma Marian syyllisyydestä.
Sillä aikaa kun Hallikainen suuntaa kulkunsa Honkasen talolle,
löytää Liimatainen kadonneen kuulustelupöytäkirjan sivun
Honkasen laatikosta ja vie sen Saarelle. Hallikainen löytää
Honkasen kotoa rakkauden kuolemasta kertovan runon, sekä
kuvamanipulaatioita, joissa Marian kasvot on istutettu alastonkuviin
ja valokuvia, joissa etualalla olevan punatulkun lisäksi
näkyy kuollut Jallu ja asetta pitelevä naishahmo. Hallikainen
ryntää autoonsa ja kohti Kuuselaa, jossa Maria pakenee veistä
heiluttavaa kommandopipolla naamioitunutta hahmoa.
Samaan aikaan Saari lukee patologin raporttia,jonka mukaan
hevostalliin palaneella miehellä oli kranaatinsirpale jalassaan:
"Sen täytyy olla Jallu!"
Maria saa harhautettua takaa-ajansa vintille lukkojen taakse
ja yrittää soittaa apua, mutta puhelin ei toimi. Hän tempaisee
seinältä haulikon ja ryntää alakertaan. Takaa-ajaja saa
vintin oven salvan auki ja syöksyy Marian perään. Honkanen
on päässyt jo eteiseen asti ja Hallikainen ryntää perässä,
kun Maria ampuu takaa-ajajansa. Kommandopipon alta paljastuvat
Erkin kasvot.
Hallikainen seuraa Kuuselan pihalla kun Erkin ruumis viedään
autoon, Saari ja Liimatainen pidättävät Kristiinan, mielisairaanhoitajat
vievät järkytyksestä sekaisin menneen Marian sairaalaan
ja Honkanen poistuu surullisena paikalta.
- Jälkinäytös: Kalpea, poissaoleva Maria on lyyhistymäisillään
Erkin hautajaissaatossa, kun Honkanen tulee hänen tuekseen.
Roope ja Huuko katselevat tätä lopetetun kuppilan ovelta
ja pohtivat maailman pahuutta, varsinkin Erkin ja Kristiinan:
Kristiina oli ampunut vaarin ja varastamalla tämän ruumiin
he olivat lavastaneet Erkin surman tulipalossa. Tämän jälkeen
he olivat yrittäneet pelotella herkän Marian mielisairaalaan,
jolloin Kristiina olisi määrätty Marian holhoajaksi ja siten
1,5 miljoonan markan vakuutuksen edunsaajaksi sekä päättämään
Kuuselan tilan myynnistä.
Maria on nyt mielisairaalassa, Kristiina vankilassa, Erkki
kuollut "kahteen kertaan", Natalja hirtetty, Hallikaiselta
on mennyt ura, ylennys ja avioliitto... ”Jallulle taisi
tässä käydä parhaiten, siltä ei
mennyt kuin henki”, sanoo Roope ja linkaisee kuppilan avaimet
hankeen. Mustiin pukeutunut nainen työntää
lastenvaunuja kirkonkylän raitilla.
|