Ensiesitys 20.12.1998.
Putkinotko on kolmeosainen Joel Lehtosen romaaniin perustuva
draamasarja Suomen sydänmailta silloin ennen.
Ohjaajan sanat:
Viime vuosikymmenen vaihteessa tein laajan lukukierroksen
etsiessäni Kakkosen linjaan sopivaa uutta kansallista suurtuotantoa
Rauta-ajan, Seitsemän veljeksen ja Huojuvan talon jälkeen.
Sen tuloksena käteeni jäivät Joel Lehtosen Putkinotko -sarjaan
kuuluvat teokset, koska ne sisälsivät paljon tuoretta materiaalia
yhteiskunnan murroksesta vuosisadan alussa, jota ei vielä
ollut toteutettu television keinoin. Mitään niiden kaltaista
ei myöskään ollut muilla 230 kanavilla suunnitteilla.
|
|
Päädyin sittemmin siihen, että on keskityttävä
itse Putkinotko -romaaniin, joka on melko tuntematon klassikko,
vaikka siitä monella onkin jokin mielikuva. Romaani on jo
yksinään laajempi kokonaisuus kuin mitä kesäteatteriversiossa
tai sen pohjalta 50 -luvulla tehdyssä elokuvassa on voitu
esittää. Suuri osa kirjan toiminnasta tapahtuu rappeutuvan
pientilan ja samoilla mailla sijaitsevan huvilan tuntumassa,
mutta kertomus etenee ympäröivään maaseutumiljööseen, vauraan
kartanon maille ja vie laivalla vilkkaaseen kaupunkiin, missä
on tivoli ja kulkee vielä keskustasta syrjäkulmille, työläisten
hökkelikylään.
Joel Lehtonen haluaa näyttää Putkinotkon suhteessa muuhun
maailmaan, jossa on vilinää ja väkeä piikatytöistä turisteihin
ja laivamiehistä apteekin henkilökuntaan. Putkinotkon maailma
ei ole pysähtynyt. Siinä eletään keskellä kaaosta, joka
kuhisee elämää. Romaani on niin runsas, että se julkaistiin
alun perin kahdessa osassa nimillä “Putkinotkon metsäläiset“
ja “Putkinotkon herrastelijat“.
Yhteiskunnallisesti suuntautuneena kirjailijana ja lehtimiehenä
Lehtonen kytki Putkinotkonsa sisällissodan jälkeiseen päivänkohtaisista
tapahtumista käytyyn sosiaalipoliittiseen keskusteluun,
mutta teos perustuu niin tarkasti havainnoituun ja komiikan
kautta suodatettuun konkreettiseen todellisuuteen, että
se on monella tapaa ajaton - ja edelleen ajankohtainen.
En näe Putkinotkoa aatehistoriallisena esityksenä tai ajankuvauksena
siinä mielessä, että pitäisi olla perehtynyt torpparilaitoksen
olemukseen tai työväenliikkeen syntyyn pystyäkseen eläytymään
kertomuksen henkilöiden tilanteeseen. Putkinotkolla on suorempaa
sanottavaa nykyään, kun ollaan jakauduttu A- ja B-kansalaisiin,
eikä kukaan tiedä, miten tulee käymään.
Reima Kekäläinen, ohjaaja
Rooleissa: |
|
Vesa-Matti Loiri - Juutas
Käkriäinen
Eija Vilpas - Rosina Käkriäinen
Hilkka Kästämä - Mummo
Panu Vauhkonen - Malakias, 21
Mikko Nousiainen - Ananias, 19
Kati Siirilä - Saara, 17
Jenny Loiri - Leja, 15
Matti Järvenmäki - Topi, 12
Anna-Kaisa Riitijoki - Sanelma, 11
Sampo-Juhani Parikka - Jopi, 10
Noora-Maria Riitijoki - Ester, 7
Ellamaari Riitijoki - Repekka, 4
Jake Kääriäinen - Luukas, ½
Hannu Lintukoski - Laivamies
Tauno Lehtihalmes - Apteekkari
Tommi Eronen - Farmaseutti
Mikko Roiha - Farmaseutti
|
Uula Laakso - Mauno Kypenäinen
Ulla Tapaninen - Maunon Pertta
Mari Maijala - Pertan Sanelma
Ossi Ahlapuro - Vouti
Tuula Nyman - Emäntäneiti
Antti Haljala - Torppari
Seppo Kulmala - Mökkiläinen
Riku Suokas - Renki
Kari Franck - Könölin
Miia Nuutila - Svea
Jyrki Kovaleff - Aapeli Muttinen
Merja Kääriäinen - Lyygia
Kalle Juurela - Piru
Tuire Salenius - Näyttelijätär
Maalaisia, kaupunkilaisia,
lapsia ja eläimiä. |
|
|