ensiesitys 28.12.1994, uusinta 29.7.1998.

"Kun Siiri Ahonen lähtee, se tapahtuu tyylikkäästi", sanoo Siiri, vanha tarjoilija ja Nietzscheä tunteva entinen laturinapulainen itse. Siirin yli 30-vuotinen
työrupeama päättyy, kun ravintolan omistaja vaihtuu. Ravintolassa hohtavat valkeat pöytäliinat ja kimaltavat kattokruunut kuten niinä entisaikoina, kun se oli vielä aidosti ensimmäisen luokan ravintola.

Siirin viimeisenä työiltana ravintolaan saapuu taiteilija ja muihin pöytiin asettuu mm.
vanha kanta-asiakas maisteri sekä yhteiskunnallisen vallan edustajia: upseeri,
päätoimittaja, liikemies, johtaja. - Arvokasta läksiäisseuraa, sanoo Siiri.

Silmäätekevien arvokkuus vaihtuu illan tihetessä arvottomuudeksi. Siinä missä
vallanpitäjät juonittelevat ja juovat pankkirötöskumppanilleen "tuhlaajapojan maljan",
Siiri nostaa maljan vanhalle, yksinäiselle ja köyhälle ystävälleen, maisterille. Viimeisen
illan kunniaksi Siiri säätää television kuvan kuntoon. Uutisvälähdykset katastrofialueilta
leikkautuvat vallanpitäjien näennäissuvaitseviin mutta rasistisiin kommentteihin, kun
vahtimestari evää rastapojan pääsyn ravintolaan. Valtaa pitäville Siiri toteaa
läksiäispuheessaan: "Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys."

Pellonpään dialogi on erityisen herkullista taiteilijan ja hänen seuraansa tuppautuvan
liikemiehen keskustelussa. Taiteilija saa kuulla kaikki taiteen tekemiseen liittyvät
kliseet. Ilta tihenee tihenemistään, liikemiehen todelliset kasvot paljastuvat. Taiteilijan
osa on kärsijän osa.

Siiri lähtee ravintolasta kuten lupasikin: tyylikkäästi.

"Maljanne Siiri-rouva, ikuisesti rakas."

Rooleissa:
Siiri (Birgitta Ulfsson), portsari (Kari Väänänen), taiteilija (Arto af Hällström),
maisteri (Martti Pennanen), ravintolapäällikkö (Hannele Nieminen),
liikemies (Antti Aro), johtaja (Tom Wentzel), päätoimittaja (Erkki Saarela),
sihteeri (Erja Manto), nainen (Tiina Pirhonen), mies (Ami Räsänen),
kapteeni (Ola Tuominen), vaimo (Milka Ahlroth), rasta (Abdissa Assefa)