EI TUUMAAKAAN!


Kaksitoistavuotiaiden koulupoikien Reino Toivolan, Antero Niinelän ja Kauko Aron opettaja innostaa oppilaitaan pitämään päiväkirjaa jännittävän syksyn 1939 tapahtumista. Suomessa valmistaudutaan sotaan, vaikkei sen puhkeamiseen vielä ihan uskotakaan.

Kun pommit yllättäen putoavat marraskuun 30. päivänä Helsinkiin, joutuvat pojat pakenemaan koulusta. Talonmies Toivolan kotona todetaan, ettei Neuvostoliitto olekaan kovin luotettava ystävä. Saksan kanssa liittoutunut Neuvostoliitto on hyökännyt siviilien kimppuun.

Sodan alkuvaiheissa Suomen armeija pitää hyvin puolensa. Elokuvien Uutiskatsauksessa näytetään, miten ulkomaiset lehtimiehet kertovat muulle maailmalle talvisodan ihmeestä. Siitä innostuneena pojat päättävät ryhtyä hekin lehtimiehiksi. Ullakolta löytyy soppi poikien salaiseksi kokoontumispaikaksi. Reinon Viipurista paennut Elina-serkku järjestää itsensä ja Kaukon isosiskon Helkan mukaan ullakkoleikkiin.

Yhdessä toimitettu lehti saa nimekseen "Kotirintama kestää". Siihen leikellään lehdistä ajankohtaisia sotauutisia ja kunniapaikalle lehden sivuille pääsevät Reinon veljen Ollin lähettämät rintamakuvaukset. Pakkastalven kylmyys vaivaa sotilaita, mutta menestykset rintamalla kohottavat mielialaa.

Kauko on liittynyt suojeluskuntapoikiin ja yrittää värvätä Anteroa ja Reinoakin mukaan jännittävään toimintaan. Varsinkin desanttien jahtaaminen kiihottaa lasten mielikuvitusta.

Vaikka yhteinen puolustustahto on luja, huoli tulevasta kasvaa. Suomi saa kyllä sympatiaa muualta maailmasta, mutta ei tarpeeksi konkreettista apua. Ollin kirje rintamalta kertoo sotilaiden uupumisesta ylivoimaisen vihollisen edessä.

Maaliskuun 13. päivänä 1940 ihmiset kuuntelevat Tannerin radiopuheesta Moskovan rauhan kovia ehtoja. Olli palaa rintamalta, sirpalesuojat peitetään puistoissa ja elämä asettautuu taas jotenkin, muttei palaa entiselleen. Elina jää edelleen asumaan Toivoloille, koska hän muiden karjalaisten tavoin ei pääse palaamaan kotiseudulleen.