ÄÄNISEN AALLOT


Lokakuussa 1942 alkaa taas koulu, ja nuoret palaavat
Helsinkiiin maaseututöistä. Kaupungissakin kasvatetaan syötävää missä voidaan ja kaikkea säännöstellään. Perunannostotalkoissa Antero pyytää muita kanssaan leffaan. Alkukuvissa "Korpraali Möttönen" esittelee, miten kuponkiostoksilla tulee menetellä. Vielä nähdään valistusfilmi siitä, miten kaikki voivat uhrata jotain maansa hyväksi - vaikka hiuksensa kangasmateriaaliksi!

Nuoret harjoittavat omaa vaihtotalouttaan; Reino lupaa opettaa serkkuaan Elinaa tanssimaan, jos saa tämän voiannoksen, mutta siirtääkin polkupyörän paikkatarvikkeiden hinnalla tämän nolostuttavan tehtävän Anterolle.

Lapsensa Ruotsiin lähettäneen äidin ikävä vakavoittaa mielet kesken poikien järjestämän jonotushuijauksen. Ihmiset ovat tottuneet jonottamaan, sillä kaikesta on pulaa. Aikoinaan Elinalle ostettua takkia pitää nyt jatkaa, kun uutta ei saa. Ompelija myisi saman tien tiskin alta muhvin, jos saisi hieman lisäkettä omaan joulupöytäänsä. Helka ei kuitenkaan uskalla ryhtyä mustan pörssin kauppaan, vaikka hamstrattua tavaraa kotoa löytyisikin maksuksi.

Reinon kotona Toivoloilla vietetään pula-ajan joulua kuitenkin onnellisena siitä, että kaikki ovat kotona. Elina saa isältään lahjaksi puhdetyönä syntyneen päiväkirjan. Siihen hän kirjoittaa ikävästään Karjalaan, minne suuri osa siirtolaisista on palannutkin. Elinan mieltä kirvelee se, ettei hän voi Viipuriin palanneen ystävänsä tavoin esiintyä avustajana Valtion tiedotuslaitoksen propagandafilmissä.

"Kotirintama kestää" -lehteä ei enää tehdä. Semmoinen todetaan pikkulasten puuhaksi. Saksalaisten tappio Stalingradissa tuntuu merkittävältä uutiselta, mutta asemasodan rintamauutiset ovat vähäisiä: puhdetöiden tekoa, pientä härnäilyä ja propagandatoimintaa puolin ja toisin. Suurin uutinen on Ollin äkkikihlaus Liisa-lotan kanssa.

Kaupunkien ilmapommituksetkin ovat vähentyneet, mutta varuillaan on silti oltava. Kauko kertoo mitä hän joutui kohtaamaan auttaessaan sotilaspoikana elokuvista palanneita lapsiuhreja Erottajan pommituksen jälkeen. Tästä sotilaspoika-asiasta Reino ja hänen isänsä keskustelevat yhteisellä korttelinvartijakierroksellaan.

Isän mielestä jokaisen velvollisuus on osallistua yhteisiin sotaponnistuksiin, mutta vankileirillä kuolleen, punaisten puolella toimineen isän poikana hän ei sulata, että oma poika liittyisi suojeluskuntalaisten sotilaspoikiin. Vanhat sisällissodan haavat kirvelevät vielä. Eikä isä ole innostunut Suur-Suomi intoilustakaan.

Talon pyykkihuoneessa Helka uskoutuu Elinalle. Hän on ihastunut saksalaiseen sotilaaseen. Helmut tanssii paremmin valssia kuin ullakko-komppanian pojat, jotka koikkelehtivat salaisissa nurkkatansseissa miten sattuu. Valssi "Äänisen aallot" kirvoittaa Helkassa ja Toinissa ikävän Karjalan laulumaille. Pääsisipä sinne opettamaan pikku bolshevikkejä!