Lokakuussa 1942 alkaa taas koulu, ja nuoret palaavat
Helsinkiiin maaseututöistä.
Kaupungissakin kasvatetaan syötävää missä voidaan ja
kaikkea säännöstellään. Perunannostotalkoissa Antero
pyytää muita kanssaan leffaan. Alkukuvissa "Korpraali Möttönen"
esittelee, miten kuponkiostoksilla tulee menetellä. Vielä nähdään
valistusfilmi siitä, miten kaikki voivat uhrata jotain maansa hyväksi
- vaikka hiuksensa kangasmateriaaliksi!
Nuoret harjoittavat omaa vaihtotalouttaan; Reino lupaa opettaa serkkuaan Elinaa
tanssimaan, jos saa tämän voiannoksen, mutta siirtääkin
polkupyörän paikkatarvikkeiden hinnalla tämän nolostuttavan
tehtävän Anterolle.
Lapsensa Ruotsiin lähettäneen äidin ikävä vakavoittaa
mielet kesken poikien järjestämän jonotushuijauksen. Ihmiset
ovat tottuneet jonottamaan, sillä kaikesta on pulaa. Aikoinaan Elinalle
ostettua takkia pitää nyt jatkaa, kun uutta ei saa. Ompelija myisi
saman tien tiskin alta muhvin, jos saisi hieman lisäkettä omaan joulupöytäänsä.
Helka ei kuitenkaan uskalla ryhtyä mustan pörssin kauppaan, vaikka
hamstrattua tavaraa kotoa löytyisikin maksuksi.
Reinon kotona Toivoloilla vietetään pula-ajan joulua kuitenkin onnellisena siitä, että kaikki ovat kotona. Elina saa isältään lahjaksi puhdetyönä syntyneen päiväkirjan. Siihen hän kirjoittaa ikävästään Karjalaan, minne suuri osa siirtolaisista on palannutkin. Elinan mieltä kirvelee se, ettei hän voi Viipuriin palanneen ystävänsä tavoin esiintyä avustajana Valtion tiedotuslaitoksen propagandafilmissä.
"Kotirintama kestää" -lehteä ei enää tehdä. Semmoinen todetaan pikkulasten puuhaksi. Saksalaisten tappio Stalingradissa tuntuu merkittävältä uutiselta, mutta asemasodan rintamauutiset ovat vähäisiä: puhdetöiden tekoa, pientä härnäilyä ja propagandatoimintaa puolin ja toisin. Suurin uutinen on Ollin äkkikihlaus Liisa-lotan kanssa.
Kaupunkien ilmapommituksetkin ovat vähentyneet, mutta varuillaan on silti
oltava. Kauko kertoo mitä hän joutui kohtaamaan auttaessaan sotilaspoikana
elokuvista palanneita lapsiuhreja Erottajan pommituksen jälkeen. Tästä
sotilaspoika-asiasta Reino ja hänen isänsä keskustelevat yhteisellä
korttelinvartijakierroksellaan.
Isän mielestä jokaisen velvollisuus on osallistua yhteisiin sotaponnistuksiin,
mutta vankileirillä kuolleen, punaisten puolella toimineen isän poikana
hän ei sulata, että oma poika liittyisi suojeluskuntalaisten sotilaspoikiin.
Vanhat sisällissodan haavat kirvelevät vielä. Eikä isä
ole innostunut Suur-Suomi intoilustakaan.
Talon pyykkihuoneessa Helka uskoutuu Elinalle. Hän on ihastunut saksalaiseen
sotilaaseen. Helmut tanssii paremmin valssia kuin ullakko-komppanian pojat,
jotka koikkelehtivat salaisissa nurkkatansseissa miten sattuu. Valssi "Äänisen
aallot" kirvoittaa Helkassa ja Toinissa ikävän Karjalan laulumaille. Pääsisipä sinne opettamaan pikku bolshevikkejä!