|
Riitta Konttinen: Alun perin minun ei ollenkaan pitänyt tutkia Venny Soldan-Brofeldtia. Eräs kollega oli jo 1980-luvun puolivälissä ottanut Vennyn asiakseen ja käynyt selvittelemässä ja järjestämässä hänen jäämistöään, joka oli löytynyt hänen isältään August Fredrik Soldanilta perimästään matka-arkusta ja käsitti päiväkirjoja, muistikirjoja, luonnoskirjoja, piirustuksia ja kirjeitä - kaikenlaista sekalaista, osa täysin ajoittamattomia. Tämä kollega siirtyi kuitenkin muihin tehtäviin ja Venny jäi "vapaaksi". Se oli minun onneni. Kun aloin tutkia Venny Soldan-Brofeldtin elämää ja tuotantoa, hän ei ollut taiteilijana kovinkaan korkeassa kurssissa. Hänet muistettiin vain siitä, että hän oli ollut kirjailija Juhani Ahon puoliso ja maalannut suuren Heränneitä -teoksen (1898), joka oli maannut vuosikymmeniä Valtion taidemuseon varastossa. Itse asiassa hänellä oli kuitenkin laaja ja monipuolinen tuotanto: maalauksia, piirustuksia, kirjakuvituksia, pienoisveistoksia, jopa kameekoruja ja huonekaluja. Suurin osa oli kuitenkin hajaantunut yksityisille omistajille eri puolille maata ja niiden jäljittäminen oli hidasta salapoliisin työtä. Paljon apua oli kuitenkin kahdesta Vennyn pojantyttärestä, nyt jo kuolleista, jotka olivat säilyttäneet kaikenlaista kiinnostavaa. Mainitsemani matka-arkku kuului toiselle, toinen taas lahjoitti vennyjäämistönsä Järvenpään kaupungille. Naistaiteilijoita tutkivalle teosten jäljittämisen työläys ei ollut sinänsä mikään yllätys. Naisia koskevaa aineistoa on yleensä hankala löytää, koska taidemaailma on perinteisesti ollut miesten maailma. Venny Soldan-Brofeldtin kohdalla oli oikeastaan yllättävää se, että kaikenlaista muuta aineistoa löytyi loppujen lopuksi helposti ja valtavan paljon. Syynä on tietenkin se, että hän meni naimisiin kansallisen suurmiehen kanssa, ja suurmiehiä koskevat asiat on aina talletettu ja arkistoitu huolellisesti. Yllättävää oli myös se, että Venny oli omana aikanaan, etenkin 1890-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosina erittäin arvostettu taiteilija - hän kuului niihin taidemaalareihin, jotka venäläisen hallinnon kiristäessä otettaan Suomesta puhuivat teoksillaan vahvasti suomalaisuuden puolesta. Hän oli myös yksi niistä taiteilijoista, joiden maalaukset herättivät huomiota vuonna 1900 järjestetyssä, suomalaisten kansalliselle itsetunnolle tärkeässä Pariisin maailmannäyttelyssä. Venny Soldan-Brofeldt oli ensi sijassa realistinen kansankuvaaja. Hän sai koulutuksensa 1880-luvulla Pietarissa ja Pariisissa, ja hänestä kehittyi todellinen kosmopoliitti, joka koki koko Euroopan "suureksi kodikseen". Pietarissa hän oppi piirtäjäksi, Pariisin ateljeissa omaksui ne maalaustaiteen metodit ja ihanteet, joita sitten pitkään uskollisesti noudatti. Hänen 1890-luvun teoksilleen on ominaista hillitty, tummahko väriasteikko ja erityinen taito kuvata osuvasti erilaisia ihmistyyppejä. 1900-luvun puolella Venny kuitenkin innostui uudesta väritaiteesta, ja nämä teokset liittyvät vahvasti mereen ja Suomenlahden rannikkomaisemaan, joka oli yksi hänen suurista rakkauksistaan. Kansankuvauksissaan hän oli kaksijakoinen: toisaalta häntä kiinnosti se yläsavolainen herännyt kansa, johon hän tutustui Juhani Ahon kotona Iisalmen pappilassa, toisaalta ruotsinkielisen rannikkon kalastajaväestö, joka oli jo lapsuuden kesinä tullut hänelle läheiseksi. Minulle Vennyssä oli yllätys se, ettei hänestä koskaan tullut "vanha ja väsynyt", vaikka hän eli pitkän elämän. Hän oli taiteilijana alituisesti kokeilemassa uutta, ja vaikka hänen tuotantonsa on aika kirjava, se ei ole missään nimessä tylsä. Jopa hänen sotavuosina maalaamissaan lukemattomissa kukkatauluissa, joita hän teki välttämättömiä ruokatarvikkeita vastaan, saattaa olla jotain väritaiteellisesti kiinnostavaa. Ehkä viehättävintä tuotannossa ovat kuitenkin kuvitukset. Hän piirsi mielellään lapsille eikä koskaan aliarvioinut heitä taiteen kuluttajina. Vennyn aapiskirjoissa kirjaimet saavat jalat alleen tai tontut kantavat niitä selässään, ja hänen joululehtiin piirtämissään kuvissa elää hänen oman aikansa lapsi lapsenelämäänsä - realistisesti, hauskasti, ei koskaan liian ihannoidusti tai ikävän opettavaisesti. Kun sain Venny Soldan-Brofeldtia käsittelevän tutkimukseni valmiiksi, olin aivan masentunut. Nytkö se jo loppui! Tuntui kuin olisin joutunut sanomaan iäksi hyvästit rakkaalle ystävälle. Venny ei ollut vain taiteilija ja tutkimusobjekti, hän oli viisas ja merkillinen persoonallisuus, jonka elämästä, kohtalosta ja kirjoituksista sai uskomattomasti ajateltavaa ja jollain tavalla myös rohkeutta, sillä hän ei lannistunut koskaan. Venny kuitenkin tuntuu seuraavan minua edelleen muissa tutkimuksissani - hän osoittautui tärkeäksi "Sammon takojattareksi", kun kirjoitin Nuoren Suomen taiteilijoista ja kansallisesta taiteesta, ja nyt hän ilmestyy vähän väliä Helene Schjerfbeck -kirjaa tehdessäni. Kesällä 1912 Helene esimerkiksi kirjoitti taiteilijatoverilleen Ada Thilénille tavanneensa Vennyn, joka aikoi rakentaa kesäpaikan "autiolle saarelle" Tvärminneen, koska ei pystynyt maalaamaan kotona Järvenpäässä. "Eniten häntä huolestutti se, ettei hän osaa muurata, hänen pitää nimittäin tehdä kaikki itse, aito Soldan..." Riitta Konttinen: Boheemielämä - Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie. Otava 1996. Kolmas painos 2001. Riitta Konttinen: Sammon takojat - Nuoren Suomen taiteilijat ja suomalaisuuden
kuvat. Otava 2001. |