JUHANI AHON TUOTANNOSTA

Juhani Ahon tuotanto on monipuolisuudessaan mielenkiintoinen. Teostensa sivuilla kirjailija peilaa usein omia henkilökohtaisia tuntemuksiaan sekä oman ja lähipiirinsä elämänvaiheita. Seuraavat kuusi teosta liittyvät siksi omilla tavoillaan myös Venny-sarjaan.

Yksin (1890)
Papin rouva (1893)
Panu (1897)
Kevät ja takatalvi (1906)
Juha (1911)
Muistatko-? (1920)


YKSIN

(Sivutaan osissa 1 ja 2)

Vuonna 1890 julkaistu Yksin syntyi tuomisina Pariisin-matkalta, jonne Aho matkusti stipendin turvin vuonna 1888. Samalla hän pakeni kaupunkiin menetetyn rakkauden tuottamaa tuskaa - Aino Järnefelt oli kieltäytynyt nuoren kirjailijan kosinnasta.

Maalailevan pienoisromaanin päähenkilö on minä-muotoinen kertoja, jonka rakastettu Anna valitsee toisen miehen. Päähenkilö yrittää unohtaa rakkautensa ja hakee lohtua ulkomailta – juhlien, ilotyttöjen ja taiteen Pariisista sekä Helsingin värikkäästi kuvatusta katuelämästä.

Yksin ruotii hylätyn miehen tunteita ja kerronnasta kuultaa voimakkaana Ahon läpikäymä tunnekuohu. Teoksen tärkeäksi teemaksi nousee onnettoman rakkauden aiheuttaman epätoivon ja toivon välinen sisäinen kamppailu. Kirjailija on todennut, että teos perustuu lähes kokonaan todellisuuteen.

Yksin herätti ilmestyessään pahennusta räikeiden juopottelu- ja rakkauskohtausten vuoksi. Kritiikin myötä Aho nousi voimakkaasti vastustaman suomalaisten kirjallisuusarvostelijoiden ahdasmielisyyttä.

Ennen kaikkea realistina tunnetun Ahon Yksin-teos on kiinnostavalla tavalla moderni. Rohkean aiheen lisäksi siitä puuttuvat suuntaukselle tyypilliset tunnusmerkit – selkeä juoni ja kronologinen aikajärjestys. Aho oli selvästi aikaansa edellä.


PAPIN ROUVA

(Sivutaan osassa 3)

Papin rouva ilmestyi vuonna 1893 jatko-osana vuonna 1885 julkaistulle Papin tyttärelle. Naisen sielunmaisema askarrutti Ahoa ja inspiroi häntä tunkeutumaan vastakkaisen sukupuolen tunne-elämään. Hänen omaa elämäänsä ravisutti luomistyön aikoihin suhde Elisabeth Järnefeltiin ja myöhemmin tämän tyttäreen Ainoon. Lisäksi Aho oli 1880-luvulla kahdesti kihloissa, jotka kuitenkin purkautuivat.

Romaanin aiheen kerrotaan virinneen Elisabeth Järnefeltin ja hänen miehensä Alexanderin onnettomasta avioliitosta sekä Elisabethin rakkaudesta Ahoon. Jopa päähenkilön Ellin ja hänen miehensä koti Tyynelässä vastaa Järnefeltien Rantalaa. Omia piirteitään ja tuntemuksiaan Aho antoi sekä Ellille että Olaville.

Papin rouva kertoo Ellistä, joka avioituu kylän papin kanssa, mutta rakastaa toista miestä, Olavia. Teoksessa seurataan onnetonta avioliittoa ja pohditaan rakkauden aiheuttamia ristiriitoja Ellin näkökulmasta. Maisemakuvauksella on keskeinen asema kerronnassa, sillä se laajentaa merkityksensä henkilöiden sisäiseen maailmaan.

Papin rouvan herkkä kuvaus kertoo Ahon tarkasta psykologisesta silmästä ja ilmiömäisestä kyvystä asettua naisen asemaan. Sen myötä kirjailijan maine naistenmiehenä näyttäytyy uudessa valossa. Teos osoittaa, että lukuisista naissuhteistaan huolimatta Aholla oli äärimmäisen herkkä vaisto tunne-elämässä, mikä nousee selvästi esiin myös Venny-sarjassa. On sanottu, että Aho ei paljastanut omaa sisintään missään muussa teoksessaan yhtä monitahoisesti kuin Papin rouvassa.


PANU

(Sivutaan osissa 3, 4, 5 ja 6)

Suomalainen taideyhteisö käänsi 1890-luvun alkupuolella katseensa realismista karelianismiin, symbolistis-isänmaalliseen suuntaukseen, joka vaikutti myös Ahon tyyliin. Parhaiten tyylinmuutos näkyy Ahon historiallisessa, vuonna 1897 ilmestyneessä suurromaanissa Panu.

Aho käyttää teoksessaan kalevalaisille juurille paikantuvia piirteitä, mytologiaa, taikuutta ja noituutta, jotka olivat kiinnostaneet häntä nuoruusajoista lähtien.

Romaanin päähenkilö on Panu, joka on oman "pakanallisen" uskonsa johtajahahmo. Kristinuskon saapuessa Karjalan korpimetsiin alkaa kahden uskon taistelu. Vastakkaisiksi puoliksi henkilöityvät Panu ja Kontojärven pappi. Päähenkilöiden tekemisten motiivina on pelko vierasta kohtaan, mikä tekee taistelusta primitiivisen ja ankaran.

Panun poika Jouko, joka piirtyy teoksessa psykologisesti syvimmäksi hahmoksi, joutuu sisäiseen taisteluun pohtiessaan kristinuskon ja pakanuuden paremmuutta. Molempien puolten painostus tekee hänet lopulta hulluksi.

Teoksen vahvasti historiallisesta ajankuvasta huolimatta Aho ruotii siinä myös omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan.


KEVÄT JA TAKATALVI

Aho teki runsaasti taustatyötä vuonna 1906 julkaistua Kevät ja takatalvi -teosta varten. Romaanin pääaihe, herännäisyys, oli hänelle osittain tuttu sillä hänen isänsä oli herännäispappi. Aihe askarrutti Ahoa siinä määrin, että hän päätti kirjoittaa sitä romaanin.

Kiinnostus herännäisyyttä kohtaan tarttui myös Vennyyn, joka maalasi kaksi aiheeseen liittyvää taulua, joista toinen valmistui samana vuonna kuin Kevät ja takatalvi.

Teoksen tapahtumat sijoittuvat 1840-luvun Karjalan ja Savon rajaseuduille. Romaanin päähenkilö on Antero Hagman, joka kamppailee maallisten ja taivaallisten houkutusten ristitulessa. Eletään Snellmanin ja Lönnrotin aikaa, jolloin käytiin kiivasta keskustelua kansallisuusaatteen ja herännäisyyden asemasta maassamme.

Kevät ja takatalvi on sivistyshistoriallisesti merkittävä, sillä se nostaa esiin mm. Lönnrotin, Snellmanin ja Paavo Ruotsalaisen ajatuksineen ja purkaa myös Ahon omaa aatemaailmaa.

Aho kuvaa teoksessaan Suomen kulttuurin ominaispiirteitä ja pohtii, olisiko tuolloin kyetty luomaan yhtenäinen uskonnollis-kansallinen maailmankatsomus. Oman uskonsa aatteiden uudistavaan voimaan Aho sai tutustuessaan appensa A.F. Soldanin elämään, ja se piirtyy myös Kevät ja takatalvi -teoksen kantavaksi ajatukseksi.

Historiallisesta ja maailmankatsomuksellisesta aiheestaan huolimatta romaani kertoo Aholle ominaiseen tapaan myös tarkan psykologisen luonteenkuvauksen läpi tarinan Antero Hagmanin onnettomasta rakkaudesta.


JUHA

(Sivutaan osassa 8)

Ahon lopputuotannon pääteos Juha ilmestyi vuonna 1911, jolloin hänen asemansa kansalliskirjailijana oli jo vakiintunut. Hän kirjoitti teoksen Tuusulanjärven rannalla Aholassa ja odotti siitä Nobelin kirjallisuuspalkintoa – kuitenkin turhaan.

Juha on eräs Ahon tuotannon merkittävimmistä teoksista, ja niin rakenteeltaan kuin tyyliltäänkin hänen aiemmista teoksistaan poikkeava. Sen käsikirjoitus syntyi pikkutarkan ja ahkeran työn tuloksena.

Kansallisromanttinen Juha paikantuu kalevalaisiin maisemiin ja pääteemaksi muotoutuu kolmiodraama. Rujo mutta hyväsydäminen Juha on kasvattanut orvon Marja-tytön ja ottanut hänet lopulta vaimokseen. Hiljaiselon jälkeen taloon saapuu vieraaksi komea ja elinvoimainen Shemeikka, joka hurmaa Marjan tämän voimattomasta vastustelusta huolimatta.

Teos paljastaa selvästi päähenkilöiden tunteiden intensiivisyyden – samanlaisen, joka hallitsi myös Ahon tunne-elämää.

Juhasta on tehty monia tulkintoja. Erään mukaan Aho purkaa siinä omia tuntemuksiaan rakastaessaan kahta naista – Vennyä ja Tillyä. Teoksesta löytyykin selvästi kosketuskohtia heidän kolmiodraamaansa. Jos Aho itse nähdään Marjana, Venny Juhana ja Tilly Shemeikkana, voidaan huomata, kuinka vuosien 1896-97 tapahtumat, aika jolloin Venny sai tietää Tillyn ja Ahon suhteesta, heijastuvat Juhan sivuilta.

Toisaalta aiheen tiedetään virinneen vuonna 1907, jolloin Venny oli Italiassa tukemassa ruotsalaista taidemaalariystäväänsä Hanna Paulia, joka oli avioliitostaan huolimatta rakastunut sisilialaiseen tilanomistajaan. Ahon kerrotaan kiinnostuneen asetelmasta ja käyttäneen sitä Juha-teoksessaan.


MUISTATKO-?

Vuonna 1920 ilmestynyt Muistatko-? jäi Ahon viimeiseksi teokseksi. Sen lyyrinen tyyli ja muistoihin palaava tajunnanvirta kielivät Ahon 1910-luvun loppupuolen tunnoista. Sisällissota aiheutti hänelle suurta tuskaa ja hän pakeni pahaa oloaan usein luontoon.

Aho oli menettänyt uskonsa ihmisyyteen ja uskoi, ettei enää koskaan pystyisi kirjoittamaan. Siksi kirjan aloittaminen tuotti suuria vaikeuksia. Ilmestyessään se sai kuitenkin heti ansaitsemaansa kiitosta.

Teoksen päähenkilö on minä-muotoinen kertoja, jonka vaimo on juuri kuollut. Alkusivujen elämäntuska purkautuu lapsuuteen ja nuoruuteen pakenevien onnellisten muistojen kautta.

Teoksesta löytyy runsaasti yhtymäkohtia Ahon elämän rakkaimpiin hetkiin - Iisalmen lapsuudenkotiin, rakkaussuhteisiin ja luontoon. Esimerkiksi kertoja-minän ja hänen vaimonsa kohtaaminen laivalla mukaillee Vennyn ja Ahon ensitapaamista.

Muistatko-? -teosta on myös tulkittu anteeksipyynnöksi Vennylle. Siitä kehkeytyi lopulta kirjailijan joutsenlaulu, sillä hän kuoli vain noin vuotta myöhemmin sen ilmestymisestä.

 

Takaisin otsikoihin...