Andrei Saharovin "tohtorinväitöskirja" oli valtaisa tieteellis-teknis-poliittis-sotilaallinen pommi. Hän nimittäin suunnitteli Neuvostoliiton ensimmäisen vetypommin, joka räjäytettiin 12.8.1953. Sen jälkeen hänelle annettiin välittömästi tohtorin arvo.

Viisikymmenluvun lopulla S. alkoi arvostella maansa johtajien vähättelevää suhtautumista ydinkokeiden ympäristövaikutuksiin. Hän piti myös Neuvostoliiton asevarustelua selvästi ylimitoitettuna. Vähitellen hän alkoi arvostella yhä kärkevämmin myös maansa oloja ja vaatia länsimaisen mallin mukaisten ihmisoikeuksien (esim. ajatuksen-, sanan- ja kokoontumisen vapauden) kunnioittamista.

S. oli kirjailija Aleksandr Solzhenitsynin ohella Neuvostoliiton ehkä merkittävin toisinajattelija. Näiden kahden "mielipidejohtajan" keskinäiset välit eivät olleet kuitenkaan kovin läheiset, sillä Saharov oli länttä ihaileva "zapadnikki" kun Solzhenitsyn taas oli kääntänyt katseensa vanhaan Venäjään ja sen perinteisiin. Jos Saharov kritikoi Neuvostoliiton virallista ideologiaa modernin luonnontieteen lähtökohdista niin Solzhenitsynin lähtökohtana oli pikemminkin ortodoksinen kirkko ja sen usko.

S:n Muistelmat on saatavissa suomen kielellä.

Linkkejä