Antonio Gramscille ounasteltiin loisteliasta tiedemiehen uraa. Ensimmäinen maailmansota ja sitä seuranneet yhteiskunnalliset kuohunnat muuttivat hänen kohtalonsa. Lahjakkaasta filosofian, kirjallisuuden ja klassisten kielten opiskelijasta tuli radikaali lehtimies, poliitikko ja Italian kommunistisen puolueen yksi perustajajäsen. Vaikka Venäjän vallankumouksen ja sitä seuranneen sisällissodan julmuudet järkyttivätkin häntä, katsoi hän velvollisuudekseen tukea "historian ensimmäistä työväenluokan valtiota" - maailmansota oli hänen mielestään osoitus siitä, että "porvariston" taholta oli odotettavissa jotain vielä pahempaa. G. oli myös ensimmäisiä, jotka kiinnittivät huomiota fasismiin ja varoittivat sen noususta.

Elämänsä viimeiset vuodet G. vietti vankilassa. Kun Mussolini allekirjoitti G:n vangitsemismääräyksen, kerrotaan hänen lausahtaneen: "Meidän on pysäytettävä noiden aivojen toiminta ainakin kahdeksikymmeneksi vuodeksi". Entisenä kansanedustajana G:n sai hieman muita poliittisia vankeja paremman kohtelun, minkä ansiosta hän saattoi omistautua kirjallisille töilleen. Näin syntyneissä Vankilavihkoissa G. luonnosteli uudenlaista marxilaisuuden teoriaa ja työväenliikkeen toimintaperiaatteita, jotka poikkesivat jyrkästi valtaan nousseesta stalinismin ideologiasta. G. alkoi pitää demokratiaa ja perinteisiä kansalaisvapauksia arvoina, joita ei vallankumouksenkaan oloissa saanut loukata. Hän ei hyväksynyt myöskään taiteilijoiden tai tiedemiesten luomisvapauden rajoituksia.

Gramscin tuotannosta on suomennettu Työväenluokan yhtenäisyys (kokoelma Ordino Nuovo-lehdessä ilmestyneitä artikkeleita. Sekä kaksi valikoimaa Vankilavihkoihin sisältyviä kirjoituksia Vankilavihkot ja Vankilavihkot 2.

Gramsci verkossa

Suomen kielellä: http://www.netn.fi/294/netn_294_laht.html http://www.netn.fi/194/netn_194_leht.html