"Nykyään mikään ei ole muodikkaampaa kuin taistelu poliittista vastaan. Amerikkalaisia rahamiehiä, teollisia teknikkoja, marxilaisia sosialisteja ja anarkosyndikalisteja yhdistää vaatimus siitä, että politiikan epäasiallinen herruus tulee hävittää ja korvata se taloudellisen elämän asiallisuudella. Enää saa olla ainoastaan organisatoris-teknisiä ja taloudellis-sosiaalisia tehtäviä, muttei mitään poliittisia ongelmia." Näin totesi saksalainen oikeus- ja yhteiskuntafilosofi Carl Schmitt, joka tuohon aikaan tuki avoimesti maansa poliittista johtoa ja Johtajaa - Adolf Hitleriä.

S:n ajatuksia ei kuitenkaan voi tämän perusteella yksioikoisesti sivuuttaa. Hän oli syvällinen ja omaperäinen ajattelija, jonka filosofia on tänään yhä ajankohtaista. Voidaanpa nykyä puhua jopa jonkinlaisesta Schmitt -renessanssistakin.

Niin politiikassa, hallinnossa kuin lainkäytössäkin S:ää kiinnostivat poikkeus- tai katkoskohdat, sellaiset tilanteet, jossa mikään sääntö ei suoraan sano, mitä pitäisi tehdä tai ajatella. Ja S oli sitä mieltä, ettei ihminen voi - eikä hänelle ole hyväksikään - pyrkiä niin aukottomiin järjestelmiin, joissa tällaisia kohtia ei tule. Silloin olisimme muuttuneet koneiksi.

Tällaisissa katkoskohdissa ihmisen on tehtävä aina jokin ratkaisu. Ratkaisu on aina "irrationaalinen", se kun ei määritelmän mukaan voi seurata loogisesti mistään periaatteesta tai säännöstä. Ratkaisu on aina myös poliittinen - ja politiikassa oli S:n mukaan kyse aina taistelusta. Politiikassa ihmiset jakautuvat aina "omiin ja toisiin", ystäviin tai vihollisiin. Jokin muun kuvitteleminen oli S:n mukaan itsepetosta.

S:tä on suomennettu suppea mutta tärkeä teos Poliittinen teologia.

Linkkeja