Helsingin yliopiston filosofian professori Eino Kaila (1890-1958) oli loistava luennoitsija ja kirjoittaja. Hänen perehtyneisyytensä filosofian eri suuntauksiin oli harvinaisen laaja: Kantin, Schopenhauerin, Nietzschen ja Bergsonin tuotanto tuntui olevan hänelle yhtä tuttua kuin Russellin ja hänen seuraajiensa matemaattinen logiikkakin. Hänellä riitti myös aikaa ja energiaa perehtyä moniin teoreettisen fysiikan vaikeisiin ongelmiin kuten myös Goethen tai Shakespearen teoksiin.

K. oli runollinen visionääri, jonka filosofiassa oli paljon romantiikan ajalle tyypillisiä piirteitä. Mutta ankara tieteellinen totuus oli toinen hänen johtotähtensä. Rakkaimmatkin uskomukset tai viehättävimmätkin visiot oli hänen mukaansa asetettava "kokeellisen tutkimuksen lahjomattoman tuomioistuimen eteen".

Eräs punainen lanka, joka kulkee K:n koko filosofian läpi on kokonaisuuden ongelma: miten sellaiset ovat voineet syntyä ihmisaivojen kaltaiset "silmiin kantamattoman monimutkaiset kokonaisuudet" ja miten ne saattoivat säilyä ja kehittyä keskellä sokeiden luonnonvoimien myllerrystä. Samalla tapaa hän oli kiinnostunut - ja huolestunut - inhimillisen kulttuurin, erityisesti ns. syvähenkisten arvojen kohtalosta historian usein väkivaltaisissa käänteissä.

Suurimpaan suosioonsa K:n filosofia kohosi välittömästi sotien jälkeen. Ei vain sivistyneistö vaan myös moniin muihin kansanluokkiin kuuluvat ihmiset etsivät elämälleen uusia rakennuspuita syvähenkisistä arvoista.

Keskeisin osa K:n monipuolisesta tuotannosta on kerätty hänen kymmenisen vuotta sitten ilmestyneisiin Valittuihin teoksiinsa.

Linkkejä:

Suomen kielellä http://www.helsinginsanomat.fi/uutisarkisto/19981224/kult/981224ku02.html http://www.valt.helsinki.fi/kfil/suomet.htm http://www.tsv.fi/ttapaht/988/lagerspetz.htm

Muilla kielillä: