Sotavuosista tuli käännekohta Erkki Niinivaaran (1907 - 1985), kuten monen muunkin hänen ikäluokkaansa kuuluvan papin elämässä. Rintamaoloissa he saivat tilaisuuden tutustua perinpohjin niihinkin ihmisiin, joiden suhde kirkkoon oli usein vieroksuva tai jopa vihamielinen. Niinivaara päätyi käsitykseen, että kirkko oli myös itse syypää tähän asiantilaan, koska se oli vieraantunut erityisesti työväestön elämästä ja ongelmista.

N:n mukaan kirkon tuli solmia ennakkoluulottomasti yhteyksiä eri väestöpiireihin ja niitä edustaviin järjestöihin. Kirkon oli N:n mukaan toimittava "keskellä kansan jokapäiväistä elämää" sosiaalisen vastuuntunnon, oikeamielisyyden ja "yleisen palvelumielen edistämiseksi yhteiskunnassa".