Georg Wilhelm Hegel (1770-1831) oli hyvin merkillinen ja merkittävä saksalainen filosofi. Hän painotti ajattelussaan periaatetta, että kaikki liittyy kaikkeen. Niinpä kaikki yksittäiset oliot tai erilliset oliot - esim. pöydälläni oleva kirja, tietokone tai lyijykynä - olivat hänen mukaansa "ristiriitaisia" ja sellaisina häviäviä ja katoavia. Vain kaiken käsittävä kokonaisuus, "totaliteetti", aina itsensä oli ristiriidaton eli "itsensä kanssa identtinen". Tästä syystä myös vain kaiken käsittävä kokonaisuus saattoi olla totuus. Yksittäiset, "asiayhteyksistään irrotetut" tosiseikat olivat aina jossain määrin ristiriitaisia ja epätosia. Esimerkiksi lause "Joonas on koululainen" on ristiriitainen ja virheellinen sikäli, että mainittu Joonas on varmasti myös paljon muuta kuin pelkkä koululainen.

Tämän "totaliteettiajattelun" mukaisesti myös H:n etiikka ja yhteiskuntafilosofia olivat hyvin yhteisökeskeistä. Yksilö oli hänen mukaansa aina yhteisön jäsen. Mutta H:ta ei voida pitää totalitaristina tuon sanan nykyaikaisessa merkityksessä. "Todellinen yhteisö" ei ollut hänen mukaansa tukahduttava tai alistava vaan sellainen, jonka piirissä ihminen saattoi kasvaa vapaana ja eettisenä yksilönä.

H:n tuotannosta on suomennettu Oikeusfilosofian pääpiirteet, eli, Luonnonoikeuden ja valtiotieteen perusteet sekä Järjen ääni. Suomenkielisestä Hegel -tutkimuksesta mainittakoon Juha Mannisen kokoomateos Dialektiikan ydin.

Hegel verkossa

Suomen kielellä: http://www.netn.fi/297/netn_297_heg3.html