Unkarilainen Georg Lukács nousi maailmanmaineeseen vuonna 1923 ilmestyneen kirjansa Historia ja luokkatietoisuus ansiosta. Kirjaa on sanottu ns. länsimarxismin tai hegeliläisen marxismin perusteokseksi ja sillä on ollut varsin syvällinen vaikutus monien hyvin erilaistenkin filosofien kehitykseen Martin Heideggerista ja Karl Mannheimista aina Herbert Marcuseen ja Rudi Dutschkeen.

L oli ehdottomasti ensimmäisiä ajattelijoita, jotka oivalsivat Marxin filosofisen merkityksen ja sen miten kiinteästi hän kuitenkin oli sidoksissa saksalaisen idealismin, ennen muuta Hegelin perinteessä ja ongelmanasettelussa. L:n mukaan Marxin ajattelussa ei ollut keskeistä vain kapitalismin oloissa tapahtuvan työläisten ja eräiden muiden ihmisryhmien riiston paljastaminen. Hänen mukaansa ehkä vieläkin tärkeämpää Marxille oli eritellä sitä, miten ihminen on vieraantunut itsestään ja tullut omien luomustensa orjaksi. Talous - ja "talouselämän rautaiset lait" - oli L:n mukaan keskeisin niistä ihmisen omista luomuksista, jolla hän itseään orjuutti.

L. oli myös yksi kuluneen vuosisadan merkittävimpiä estetiikan ja kirjallisuustieteen tutkijoita. L. asettui 1920-luvulla asumaan Moskovaan, mistä hän muutti Unkariin toisen maailmansodan jälkeen. Häntä on jossain yhteyksissä syytetty Stalinin ja stalinismin liiallisesta myötäilystä. Syytökset eivät ole kokonaan aiheettomia, mutta toisaalta voidaan myös osoittaa hänen käyneen jonkinlaista sissisotaa stalinismia vastaan. Vuonna 1956 hän asettui kannattamaan Unkarin kansannousua ja elämänsä viimeisinä vuosina hän antoi tukensa esim. Aleksander Solzhenitsynille ja vaati tämän romaanien Syöpäosasto ja Ensimmäinen piiri julkaisemista Neuvostoliitossa.

L:n teoksista on suomennettu vain pieni kirjanen Lenin. Seppo Toiviaisen tutkielma Nuori Lukács on tietystä asenteellisuudestaan huolimatta lukemisen arvoinen.