Ranskalainen Gilles Deleuze (1925 - 1995) nousi laajempaan tietoisuuteen v. 1972 julkaisemalla yhdessä psykoanalyytikko Félix Guattarin kanssa teoksen Capitalisme et schizophrénie tome 1: l'Anti-Oedipe. (Kapitalismi ja skitsofrenia, osa I: Anti-Oidipus) Teos sai erityisen paljon lukijoita sen nuoren ja radikaalin sivistyneistön piiristä, joka oli innolla ottanut opiskelijoiden radikaaliin liikehdintään. Tuo liikehdintähän huipentui erityisesti Ranskassa kesän 1968 mellakoihin, jotka eivät loppujen lopuksi johtaneet yhtään mihinkään.

Deleuzen ja Guattarin teos on äärimmäisen radikaalia ja vallankumouksellista filosofiaa. Mutta toisaalta teoksessa oli uutta sen varsin kriittinen asenne Marxiin, siihen saakkahan sanat "radikaali" ja "marxisti" olivat olleet lähes samaa tarkoittavia.

D:n filosofian avainsanoja ovat "halu", "kone", "virta", "territoriaalisuus", "skitso", "neurootikko" jne. Ihmisellä ei ole heidän mukaansa mitään kiinteää tai selkeärajaista minuutta. Me olemme halun virtoja ja/tai koneita, jotka tuottavat näitä virtoja, katkovat niitä, yhdistelevät niitä toisiinsa. Eräässä kohtaa D. ja G. väittävätkin harrastavansa "connecticutilaista" - mikä tarkoitti heidän mukaansa yhdistämistä ja erottamista, eli Connect! - I cut.

D:n ja G:n mukaan ihmisen pitäisi antaa minuutensa hajota. Meidän pitäisi muuttua mustasukkaisesti ja vainoharhaisesti omaa minuuttaan varjelevista neurootikoista "vapaana vaelteleviksi skitsoiksi". Skitsoilla halun virrat ryöppyävät iloisen vapaina kisaillen yhdistymisten ja erojen loputtomassa leikissä…

D:n teoksista on suomennettu kirjoituskokoelma Autiomaa sekä D:n ja G:n yhteisteos Mitä on filosofia.