Hildegard Bingeniläinen oli merkittävä luostarin abbedissa ja mystikko Saksassa keskiajalla:
"Hänen monipuolinen toimintansa suuntautui uskonnon, kirjallisuuden, musiikin ja luonnontieteiden alalle. Häntä on pidetty myös ensimmäisenä saksalaisena naislääkärinä. Erityisesti saksankielisessä kulttuurissa Hildegardin elämä ja teokset ovat synnyttäneet 1900-luvun alkupuolelta lähtien laajan tutkimuksen teologian, antropologisen filosofian, mystiikan, musiikin, semiotiikan, luonnontieteiden ja lääketieteen alueilla."

"Hildegard oli aikanaan varsin kuuluisa henkilö, jonka maine kiiri myös kotimaan rajojen ulkopuolelle. Rheinin Sibyllan neuvoja etsivät paavit, keisarit, kuninkaat, arkkipiispat, apotit, abbedissat, munkit ja nunnat. Hildegard kävi laajaa kirjeenvaihtoa ja hänen kirjoittamiaan kirjeitä tunnetaan kolmisen sataa. Niissä hän antoi usein käytännönläheisiä vastauksia esitettyjen ongelmien ratkaisemiseksi. Hän ei rajoittunut kirjeenvaihdossaan pelkästään uskonnollisiin kysymyksiin, vaan otti kantaa myös sosiaalisiin ja oikeudellisiin kysymyksiin."

"Hildegardin käsitys yhteiskunnasta oli muutenkin täysin keskiaikainen. Hänen yhteiskunnallinen etiikkansa perustui hierarkiseen järjestykseen, tottelevaisuuteen ja uudistusten vastustamiseen. Hän korosti kymmenyksien maksamista kirkolle uskonnollisena velvollisuutena itsensä Jumalan vaatimuksesta. Myös kaikki maallinen valta oli peräisin Jumalasta. Hallitsijan valta tuli Jumalalta, jotta ihmiset oppisivat pelkäämään Jumalaa. Silti alempien herrojen ei pitänyt tehdä mitä he tahtoivat. Jumala oli luonut yhteiskunnan luokat, myös orjat. Jumala ei tahtonut orjuuden hävittämistä, mutta halusi kuitenkin, että herrat pitivät huolta orjistaan. Hildegardin Jumala arvosti nöyryyttä enemmän kuin laupeutta, sillä nöyryys oli kuin sielu ja rakkaus kuin ruumis."

"Hildegardilla ei ollut mitään biologista tai ekologista luonnonkäsitystä. Luonto oli vain pelinappula Jumalan ja toisaalta paholaisen kädessä. Ihminen oli ilman mitään ongelmia tarkoitettu luonnon herraksi. Eläimet ja kasvit olivat vain keinoja ihmisen päämäärän saavuttamiseksi. Ihmisen oli hallittava niitä ja alistettava ne valtaansa."

"Ihmisen elämää ylläpitävänä voimana oli Raamatussakin mainittu vehreys tai tuoreus, joka sai voimansa ravinnosta ja juomasta. Kun Hildegard puhui vehreydestä ja tuoreudesta, hän tarkoitti sillä symbolisesti kuivuuden ja mehuttomuuden vastakohtaa. Terveys ja sairaus olivat elämään kuuluvia ilmiöitä. Ihmiselle oli annettu velvollisuudeksi huolehtia sielustaan ja ruumiistaan ja sen lisäksi pitää huolta myös terveistä ja sairaista."

Lainaukset ovat peräisin Arno Forsiuksen esitelmästä Hildegard Bingeniläinen. Esitelmä on pidetty Kyminlaakson Lääkäriseuran kevätjuhlassa 8.5.1998. Esitelmä kokonaisuudessaan. http://www.saunalahti.fi/arnoldus/hildegar.html

Kirjallisuutta: Raittila, Anna-Maija. Kuuntelen kanssasi, Maria. Raittila, Anna-Maija. Hildegard Bingeniläinen: Hengähdä minussa Vihanta Henki.

Linkkejä:

Suomen kielellä: http://www.helsinki.fi/hum/hist/yhd/julk/pyha99/salmesvu.html