Saksalainen Immanuel Kant (1724 - 1804) on Platonin, Aristoteleen, Tuomas Akvinolaisen ja Descartesin ohella yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä länsimaisia filosofeja.

Kant puhui oman filosofiansa yhteydessä "filosofian kopernikaanisesta käänteestä". Tällä hän tarkoitti suurin piirtein seuraavaa asiaa: Avaruus näyttää aina olevan kolmiulotteinen, sillä pituus, leveys ja korkeus voidaan aina kuvitella kolmeksi suoraksi, jotka ovat toisiinsa nähden suorassa kulmassa. Aina näyttää taas rientävän yksiulotteisesti menneisyydestä nykyhetken kautta tulevaisuuteen.

Kant kysyi nyt, ovatko aika ja avaruus "todella" tällaisia ja ovatko käsityksemme ajasta ja avaruudesta todellisuuden peilikuvamaista heijastusta. Tätä meidän on hänen mukaansa täisin mahdoton tietää, sillä me emme voi koskaan vertailla omia aistimuksiamme todellisuuteen - voimme vertailla niitä vain toinen toisiinsa.

Kant ajatteli nyt, että sikäli kuin me ihmiset havainnoimme maailmaa, se näyttää aina "sijaitsevan" kolmiulotteisessa avaruudessa ja ajassa, joka kiitää menneisyydestä tulevaisuuteen. Missä ei tällaista aikaa tai avaruutta ole, siellä ei ole myöskään minkäänlaisia aistimuksia. Maailma/todellisuus ilmenee meille aina tällaisena. Millaisia ovat "oliot sinänsä" (die Dinge an sich) tai "maailma sinänsä", siitä meillä ei voi olla mitään tietoa, se on tietokykymme ulkopuolella. Ajan ja avaruuden tavoin myös esim. syy-seuraus -suhde oli tällainen meidän tietokykyymme liittyvä osia, sekin oli "katsojan silmässä", ei olioissa sinänsä.

Tämän pohdiskelunsa avulla Kant katsoi löytäneensä avaimen tahdonvapauden ongelmaan. Jos nimittäin kaikki tapahtuminen maailmassa näytti olevan tiukasti luonnonlakien määräämää, niin vapaalle tahdolle ei näyttänyt jäävän mitään tilaa. Nyt Kant saattoi sanoa, että tiukka syy-seuraus -suhde vallitsi vain ilmiöiden maailmassa, ei olioissa sinänsä. Oliot sinänsä olivat meille yhtäältä tuntemattomia, mutta toisaalta me jokainen olimme "itse tykönämme" olioita sinänsä. Ja tällaisena meillä saattoi olla vapaa tahto.

Vapaan tahdon omaavina olioina me emme olleet vain vaistojemme tai ulkoisten syiden ohjaamia olentoja. Vapaa tahto oli taas perustana etiikalle, jonka peruslakia Kant kutsui kategoriseksi imperatiiviksi. Sen mukaan meidän piti toimia aina sellaisten periaatteiden mukaan, joiden mukaan toivomme toistenkin toimivan. Tai että noudattamamme periaate voitaisiin vaikka säätää yleiseksi laiksi.

Kantilla on kolme filosofista pääteosta: Puhtaan järjen kritiikki, jossa hän esittää teoreettisen filosofiansa; Käytännöllisen järjen kritiikki on puolestaan esitys hänen etiikastaan ja Arvostelmakyvyn kritiikki estetiikastaan. Vain keskimmäinen on niistä toistaiseksi suomennettu. Mutta suomen kielellä on kuitenkin saatavissa "Prolegomena", joka on Puhtaan järjen kritiikin "kansanpainos". Kantia käsittelevästä kirjallisuudesta mainittakoon J.V. Salomaan teos Immanuel Kant.

Linkkejä: