Karl Raimund Popperista tuli jo vuonna 1934 ilmestyneen teoksensa Tutkimuksen logiikka (Logik der Forschung) yksi kuluneen vuosisadan merkittävin tieteenfilosofi.

P:n tieteenfilosofian ydin oli ajatus, ettei ihminen (ei edes tiedemies) voi koskaan olla täysin varma minkään yleisen väittämän totuudesta. Uskomme, että "kaikilla karhuilla on karvapeite" tai että "lyijyn sulamispiste on aina korkeampi kuin tinan". Tavallisesti sanomme, että mainitut "luonnonlait" ovat yleistyksiä yksityistapauksista tai että ne olisi päätelty yksityistapauksista. Tällä kohtaan P. heristäisi sormeaan ja sanoisi, että kaikki yleisiä säännönmukaisuuksia koskevat tietomme ovat arvauksia. Näin siksi, ettei yksityistapauksista voida koskaan loogisesti sitovalla tavalla päätellä mitään yleistä lainmukaisuutta.

Tieteelliset teoriat ovat siis arvauksia, emmekä voi Popperin mukaan koskaan tietää, milloin totuus on saavutettu. Kun sitten arkinen elämä tai tieteellinen koe osoittaa arvauksemme vääräksi, niin silloin on yksinkertaisesti arvattava uudelleen. Uuden arvauksen tulee olla aina sellainen, ettei se ole ristiriidassa minkään tunnetun tosiseikan kanssa, mutta että se selittää ne samat ilmiöt, jotka vanhakin arvaus (tai ehdotus tieteelliseksi laiksi) selitti.

Toinen tärkeä puoli P:n ajattelussa on hänen yhteiskuntafilosofiansa, jossa hän asettui voimakkaasti puolustamaan ihmisen mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntaansa aste asteelta paremmaksi vähittäisten järkevien uudistusten avulla. P. vastusti jyrkästi kaikenlaista "kohtalouskoa", uskoa väistämättömiin historiallisiin tai yhteiskunnallisiin lakeihin. P:n mukaan tällaiset uskomukset olivat vain ilmauksia vastuunpakoilusta. Omana aikanaan hän kritikoi erityisen ankarasti sitä monien marxilaisten ajatusta, että työläisten kurjistuminen olisi "kapitalismin oloissa" väistämätöntä tai että järkevä yhteiskuntapolitiikka olisi mahdollista vasta sosialistisessa yhteiskunnassa. On hyvin luultavaa, että hän kritikoisi tänään yhtä kiivaasti niitä, joiden mukaan markkinavoimia ei voi millään tavoin vastustaa.

Popperin teoksista on suomennettu hänen yhteiskuntafilosofinen pääteoksensa Avoin yhteiskunta ja sen viholliset sekä laaja, pääosin tieteenfilosofiaan keskittyvä kokoomateos Arvauksia ja kumoamisia.

Muuta kirjallisuutta: Raphael, Frederic, Popper: historismi ja sen riittämättömyys. Myös Ilkka Niiniluoto, joka on saanut P:ltä paljon vaikutteita, käsittelee häntä lukuisissa teoksissaan.

Linkkejä:

Suomen kielellä http://www.netn.fi/396/netn_396_pihl2.html http://www.kokoomus.fi/~ville/materials/popper.html http://www.helsinki.fi/~kieseppa/tiemuu.html