Ranskalainen Simone Weil (1909 -1943) oli omana elinaikanaan varsin tuntematon ajattelija. Tämä johtui osin siitä, ettei hän suuremmin välittänyt julkisuudesta, ei edes tuotantonsa julkaisemisesta. Hän oli yksinäinen kilvoittelija, jonka pohdinnat olivat kulkivat varsin kaukana muodikkaista valtavirroista.

W:n filosofia oli syvästi uskonnollista: Jumala oli hänen mukaansa todellisuuden perusta ja ydin. Jos ihminen vieraantui tästä ytimestä, hänestä tuli juureton. W:n mukaan ihminen - väittipä hän itseään miten johdonmukaiseksi ateistiksi tahansa - etsi aina Jumalaa tai piti jumalanaan jotain asiaa. Näin meidän aikamme oli W:n mukaan juurettomuuden ja erilaisten epäjumalien (nationalistien kansa, fasistien "rotu", kapitalistien pääoma, kommunistien luokka tai "sosialistinen valtio") aikaa. Juurettomuuden ja epäjumalien aika oli W:n mukaan myös helposti väkivaltaan taipuvaa. Näin siksi, että epäjumalan palvominen merkitsi hänen mukaansa aina elämän ja todellisuuden väkivaltaista kaventamista. Kaavaan sopimattomat ihmiset tai elämän puolet kun piti "puhdistaa" pois.

W:n teoksista on käännetty fragmentti- ja aforismikokoelma Painovoima ja armo. Jukka Hankamäen Rakkauden välittäjä on toistaiseksi ainut suomalainen W:n filosofiaa käsitellyt akateeminen väitöskirja.