Urpo Harva oli peruskoulutukseltaan filosofi, mutta varsinaisen päivätyönsä hän teki kasvatustieteilijänä. Hän toimi vuosina 1943 - 1973 Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professorina. H. toimi ahkerasti myös monissa sivistysjärjestöjen luottamustehtävissä. Aikuiskasvatuksen professorina H. oli kiinnostunut luonnollisesti siitä, mitä sivistyksellä oikein tarkoitetaan ja mitä olivat kasvatuksen ja koulutuksen perimmäiset päämäärät. H. ymmärsi ammatillisen aikuiskoulutuksen tärkeyden, mutta kaikkein läheisintä hänelle oli kuitenkin vapaa sivistystyö, jonka piirissä ihminen voi - humanismin ihanteiden mukaisesti - kasvaa ja kehittyä ihmisenä, ei välineenä johonkin vaan päämääränä sinänsä.

Harva oli kiinnostunut myös etiikasta ja yhteiskuntafilosofiasta. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia ajattelijoita, jotka kiinnittivät vakavaa huomiota siihen, että pyrkimys jatkuvaan taloudelliseen kasvuun saattaa haudata alleen perustavampaa laatua olevat arvot.

Filosofina Harva oli selkeä mutta myös provosoimisen taidon omannut keskustelija. Hän nosti usein tarkoituksellisesti esiin ajatuksia ja näkökantoja, jotka eivät niiden esittämishetkellä olleet kovin suosittuja tai muodikkaita. Esimerkiksi kulttuuri- tai opiskelijaradikaaleille hän tapasi teroittaa sivistysperinteen tärkeyttä - nuorille marxilaisille hän yritti tähdentää taas uskonnollisten kysymysten merkitystä.